Kamavälppäystä Pearl Jam'in tahtiin

Rakkaahko lukijakuntamme,
Aivan aluksi haluaisimme kiittää levy-yhtiötä. Tänään olemme enimmäkseen olleet perusleirissä. Päivän välppäysten tuloksena on ollut pakkausta, lajittelua ja oleilua. Huomenna, eli teidän tänään, on jalona tarkoituksenamme kantaa kasa tavaraa ykkösleiriin. Tai jonnekin sen välittömään läheisyyteen perustettavaan kamakätköön (ei sellaiseen kamakätköön). Edessä on siis 800 nousumetrin punnerrus. Ja kuten nokkelimmat arvaavatkin, käymme kohti ylämäkeä. Perdita ja Jose ovat käyneet tiedustelemassa reitin alkupätkän ja kertoneet meille muille osattomille, että heti alkuun on luvassa tanakkaa nousua. Oletamme koneiden käynnistyvän jo heti alkumatkasta.

Eilen kävimme lääkärin juttusilla. Saimme kaikki vapauttavan tuomion ja olemme näin ollen kelvollisia jatkamaan ylämäkeä kohti. Happisaturaatiot pyörivät kaikilla levossa 90% kieppeillä, joka on varsin kohtuullinen lukema näille korkeuksille. Voin silti myöntää, että nopeat pyrähdykset haukotuttavat henkeä ja pistävät rintaa. Olemmekin pyrkineet välttämään kaikki äkkinäisiä (pakko)liikkeitä oleilumme lomassa.

Eilen järjestimme (meneekö jo päivät sekaisin..) Perditalle pienimuotoisen syntymäpäiväonnittelutapahtuman. Lauloimme tietenkin Onnea-laulun ja lahjaksi annoimme suihkun vapaavalintaisena ajanhetkenä.

Suunnitelma on siis se, että huomenna kannamme ensimmäisen lastin (n.120kg ilman muuleja) ykkösleiriin (5000m) ja palaamme takaisin perusleiriin viettämään vielä yhden lepopäivän. Tuon huilauksen tapahduttua lähdemme ylöspäin ja jatkamme suunnitelman mukaan ykköseen huilaamaan, heitämme lastin (ei sellaisen lastin) kakkoseen (ei siihen kakkoseen), palaamme ykköseen huilaamaan ja kiipeämme sen jälkeen lopullisesti (ei niin lopullisesti) kakkoseen (ei siihen kakkoseen) ja yritämme sieltä huipulle heti kun kunto ja sää sen mahdollistavat. Emme vie tietoteknistä laitteistoa perusleiriä ylemmäs, mutta päivitämme blogia edelleen satelliittipuhelimen kautta tekstiviestein. Kuvia emme näin muodoin pysty (tai halua painon takia) perusleiriä ylempää välittämään. Sää täällä on pysynyt kohtuullisen vakaana ja lämpimänä, mikä on ehdottomasti huono merkki, sillä pilvetön taivas ja kylmät yöt takaisivat vakaampaa keliä huipulle. Olemme kuitenkin (tietenkin) liikkeellä sillä asenteella, että niin huonoa keliä ei edes ole, etteikö huipulle voisi yrittää. Vaikka sitten vaan metrin… Palaamme siis huomenna asiaan käytyämme ykkösessä ja nautittuamme pöytään tarjoillun aterian ähkimisen päätteeksi. Retkikunta haluaa lisäksi lähettää valtavan määrän terveisiä Michelille ja toivottaa samalla pikaista paranemista!

Retkikunnalla kaikki hyvin ja laitteistoista pauhaa Pearl Jam.
Perdita, Jose, Juan, Carlos, Lara ja Miquel

ps. Havaitsimme juuri kokkauksen yhteydessä, että Esa Pakarinen lienee Suomi-rapin virallinen esi-isä. Tarkastakaa vaikka ulos ”Valehtelijan valssi” by Reino Helismaa ja Esa Pakarinen…

Hola!
We have been relaxing in a base camp. Once again. Tomorrow will be hard day as we’ll climb to camp 1 with our gears (120kg). We will descent back to base camp after that and spend one more rest day before committing ourselves to the mountain for 6-7 days. Blog will be updated via satellite phone, so we are not going to carry our laptop, solar panels and stuff higher than basecamp.

We are all feeling quite strong and we passed the medical yesterday evening. Weather has been quite stable, but few clouds are gathering on the sky. Weather is also very warm and that is kind of a bad sign. Higher temperatures anticipate warm weather front which will make the overall weather pretty unpredictable. The colder, the better.

So, we are ready to go!

Expedition is going well and we are right now listening Pearl Jam’s debut
album.

***
Ps. Huomaathan myös blogiin takautuvasti lisätyn Yksinäisen taistelijan mietinnöt Jouluaattona.

Tervehdys rakkaat tarkkailijamme!
Aivan aluksi haluaisimme kiittää suomalaista support-tiimiämme Annea ja Jaakkoa pyytettömästä työstä kotimaassa blogien ja muiden viestien ansiokkaan julkaisun ja välittämisen eteen myös joulun pyhinä.. Joten ISO käsi täältä ja kiitos.

Olemme tämän päivän aikana tsillanneet perusleirissä 4200 metrin korkeudessa. Miguel ja Carlos fantasioivat aikaisemmin aamupäivällä ryhtyvänsä campo base –pummeiksi. Ainoa edellytys tuolle pummailulle on luonnollisesti oma kahden henkilökohtainen konttikylä kaikin mukavuuksin. Seuraavaksi kerromme hivenen Plaza Argentinasta, jossa siis tänään vedämme lonkkaa. Paitsi Juan, joka todennäköisesti kävelee ylämäkeen. Ennakkomaistiaisina saimme jo yhden lisemmän Tatonkallisen tavaraa. Laiskottelun lomassa olemme pystyttäneet kyläämme yhden VE25 lisää. Laralle ei Vauden räpsyä tänne ylempiin kerroksiin raahattu. Ai niin, melkein unohdin, että kävimme myös ilmoittautumassa tähän leiriin ja 17-18 menemme käymään lääkärin puheilla. Lähtökohtaisesti happisaturaation on oltava >80%, jotta saa luvan jatkaa ylöspäin. Alle 70% lukemilla tarjolla saattaa olla kehotus siirtyä alempiin korkeuksiin. Ilmeisesti tämä on joku paikallinen varotoimi. Samalla saamme referenssin omaan saturaatiomittariimme, joka tällä korkeudella on antanut lukemia 78-89 ajankohdasta ja henkilöstä riippuen. Pääsääntöisesti olemme kaikki varsin hyvävointisia.

Plaza Argentina on perusleiri, josta kiivetään kaikkia puolalaisen jäätikön reittejä sekä myös puolalaista poikittaisiirtymää. Leiri sijaitsee eräässä laaksossa ja perille päästäkseen on tehtävä kaikille sotureille armeijassa opetettu ketunlenkki. Joku voisi tietenkin pitää tuota varotointa tarpeettomana, mutta me emme ylenkatso mitään turvallisuuteen tähtääviä ratkaisuja. Itse olemme ryhmittäneet telttamme Aymaran puitteiden välittömään läheisyyteen. Todellisten lusikka-haarukka-kiipeilijöiden mielestähän tämä on pyhäinhäväistys, mutta meistä on pelkästään mukavaa, että toiletit sekä vesi on kätevästi saatavilla. Olemme lisäksi virittäneet Suomen liput liehumaan telttojemme viereen. Carlosin kamarepertuaariin kuuluva aurinkokenno kerää sähköä, jonka avulla lataamme akkuja, joilla puolestaan lataamme musiikkilaitteita, läppäriä, kameroja, satelliittipuhelinta, hiustenkuivainta, vatkainta, kahvikonetta, sodastreameria sekä GPS-paikanninta. Päästyämme jouluaattona leiriin, havaitsimme sen olevan kohtuullisen kansoitettu. Paikalla on runsaasti erilaisten operaattoreiden telttakyliä. Saimme tänään havaita ainakin hyvin usean ryhmän suuntaavan kohti ykkösleiriä. Hakuista päätelleen ainakaan puolalaisen jäätikön suora ei ollut reittivalintana.

Ykkösleiriin on arviolta 6-8 tunnin matka. Viimeisimmät nousijat lähtivät juuri äsken, eli abouttirallaa kahden aikaan iltapäivällä. Oma suunnitelmamme on nousta tavaralastein kuormattuina käymään ykkösessä (n.5000 metriä) ylihuomenna, eli teidän huomenna. Mikäli vointi ja voimat ovat huomenna kohdallaan saattaa osa juhdistamme käydä stokkaamassa kämppiä jo huomenna, eli teidän tänään. Säätila tänään on ollut puolipilvinen. Täällä se tarkoittaa sitä, että auringon paistaessa on järkyttävän kuuma ja heti auringon pilveydyttyä on melkoisen viileä. Teltassa lämpötilat ovat siedettäviä ja olemmekin kuunnelleet alatyylin musiikkia päivän mittaan. Harmiksemme huomasimme myös Aconcaguan itsessään olevan pilvien peitossa, mutta emme nyt sitä tässä murehdi sitä sen enempää. Sitä paitsi, taisimme mainita asiasta jo eilisessä postauksessamme. Carlos myhäilee tyytyväisenä teltassamme lämpötilan hivenen pudottua. Hän on osoittanut myös erinomaisen telttaemännän merkkejä pesemällä tänään muovipussillisen pyykkiä. Vähemmästäkin uupuu. Ja vielä pitäisi ruokaakin tehdä.

Iloksemme saimme huomata, että Juan saapui Casa de Piedrasta seuraksemme tänne perusleiriin. Mies vaikutti varsin hyvävoimaiselta, vaikka aikaisempi flunssa ja rankka nousu ovatkin varmasti verottaneet voimia. Nyt olemme siis kaikki kuusi perusleirissä ja valmiita tekemään huomisen aikana suunnitelmia ykkösleirin varustamisesta ja ensimmäisestä reissusta sinne. Muutoinhan päivään on kuulunut juomista ja kusemista. Vähän toiseen tyyliin kuin kotimaan illanvietoissa ja kuppiloissa on totuttu. Jose ja Perdita ovat intoa piukassa ja ovat lähteneet tekemään ympäristönkartoitushaikin. Odottelemme raporttia lähitienoista saapuvaksi ennen lääkärintarkastusta. Retkikunnalla on siis kaikki hyvin ja lokoisat oltavat.

Carlos, Lara, Perdita, Jose, Juan ja Miquel

Relaxing in a base camp Plaza Argentina (4200 meters). It has been awesome day dude. Juan just arrived from Casa de Peidra to keep us company here in base camp. Weather was quite hot and Juan took the ascent very easy to avoid exhaustion. Rest of the group has just relaxed and enjoyed mild headaches due to thin air. Our initial plan is to have two rest days before we will carry first loads to camp 1 (5000 meters). First cargo transportation will include some climbing gears, food, gas and other camping stuff. After visit to camp 1 we will come back and sleep in base camp. Trying to follow “climb high and sleep low” –principle. We are expecting quite slow paced being here in base for today. We’ve been mostly drinking and peeing all the time. (And not the normal Finnish way this time….) Today we received Aymaras group of climbers and one fellow Finn among them. We been also watching people took off from base camp to higher camps. Today between 5-6 pm. we will have our medical examination. Propably they will took our blood pressures, heart rates and o2-saturation. Local rule is that you need o2-saturation >80% to continue climbing and if it’s below 70% then you might need descent to lower camps. Our numbers has been between 80-90% so far. Expedition is well.

Yksittäisen taistelijan mietintöjä Jouluaattona

(lisättynä blogiin takautuvasti, kun kirjoittaja on jo parantunut ja saapunut tekstinsä kanssa perusleiriin, missä muut jo olivat odottelemassa)

Jouluaattoilta yksin teltassa, on fiilis yllättävän herkässä. Oli voimat päässeet ehtymään ja flunssa yllättämään, oli pakko jäädä lepäämään. Haikeana katselin, kun ystävien reput keikkuen katosivat yli joen ja laaksoon kaukaiseen. Minä yksin takaisin telttaan hikiseen. Hän, joka on keskikesäisenä festariaamuna pikku kankaisessa herännyt auringon paahtamassa teltassa, tietää fiiliksen. Hikipisarat helmeilevät kasvoilla, ilma on raskasta hengittää ja olo on kaikin puolin tukala. Tarve päästä ulos raikkaaseen ilmaan on kova.

Täälläkin ulkoilma on toki raikasta, muttei voi mennä ulos lepäämään. Varjoa ei löydy ja keskipäivän aurinko polttaa kasvot ja tuuli tarjoaa silti tehokkaan vilustumiskertoimen. Vaikka kroppa kaipaisi kipeästi lepoa, on nukkuminen teltassa mahdotonta. Oviaukot on pakko pitää kiinni, koska muuten laaksossa puhaltava tuuli takaa hiekkapuhallusta vastaavan kokemuksen teltassa sisälläkin. Ilman festarikankkustakin on korkeaan ilmanalaan sopeutuminen haasteellista tässä kunnossa näissä olosuhteissa.

Vaikka sauna on siis omasta takaa, tulee mieleen suomalainen joulusauna ja oikea jouluateria. Täällä kinkku nautitaan ilmakuivatussa muodossa. Hetkittäin päähän yrittää takavasemmalta viekkaudella hiipiä ajatus lomabudjetin kohdistamisen mielekkyydestä. Työnnän ajatuksen kuitenkin nopeasti mielestäni ja pistän sen infernaalisen pääkivun piikkiin ja luokittelen kuumehoureeksi. ;)

Kellon madellessa kohti illan tunteja ja auringon matkatessa kohti vuorten takaista laskeutumispaikkaansa vaihtuu päivän tuskainen kuumuus hyytävään tuuleen. Lämpötila valuu pikkuhiljaa pakkasen puolelle. Aamulla oli leirin vieressä virtaava puro ohuen jääpeitteen kuorruttama, vaikka lämpötila päivällä oli yli kolmenkymmenen. Kontrasti on täällä mieletön.
Nää on näitä päiviä. Eräs rakas ihminen on joskus todennut näistä harrastuksistani, että ”kaikkea se kroppa kaipaa”. Yksin teltassa, keskellä ei v…u niin mitään, vietetyn jouluillan hämärässä nuo päässäni kaikuvat sanat saavat mut hymyilemään sarkastisesti ja nyökyttelemään salaa.

Onneksi olen yksin eikä kukaan näe. Toisaalta satelliitit tarjosivat mahdollisuuden lyhyeen hyvän joulun toivotus –puheluun kotisuomeen tänä aamuna ja tuo samainen ääni käski pitämään huolta ja pärjäilemään. Vaikkei kysymys olekaan mistään kuukausia kestävästä tutkimusmatkasta, antavat nuo pienet jutut suuren ilon ja paljon voimia ja tsemppiä.
Takautuvasti joulusaunaa odotellessa.

Kiitos kotiväet!

Erinomaista Joulua Aconcaguan perusleiristä Plaza Argentinasta 4200 metristä.

Aivan ensimmäiseksi haluamme kiittää kaikkia, jotka ovat tervehdyksillään muistaneet retkikuntaa näiden ankarien olosuhteiden keskellä. Aivan ensimmäiseksi haluamme kiittää kaikkia, joiden ajatusten tiedämme olevan kanssamme täällä ohuessa ilmanalassa. Aivan ensimmäiseksi haluamme kiittää kaikkia, jotka tietävät olevansa ajatuksissamme. Eli kaikkia teitä!

Sitten itse asiaan: Douppii shittii. Jouduimme eilisen päivän päätteeksi tekemään vielä hieman ikäviäkin ratkaisuja. Päästyämme Casa de Piedraan kävi selväksi, että Michel on joutunut, vielä toistaiseksi tuntemattoman, influenssan kouriin. Kuumetta oli reilusti (40 astetta) ja yö ei ollut mikään maailman mukavin. Teimme valmiiksi erilaisia suunnitelmia jouluaaton ja perusleiriin siirtymisen suhteen. Myös Juan kärsi flunssasta. Jouluaattona kävi selväksi, ettei Michel pysty jatkamaan retkikunnan mukana ylöspäin. Myöskään leiriolosuhteet 3200 metrin korkeudessa ole parhaat mahdolliset toipumisen kannalta. Näin ollen Michel siirtyi muulin kyydissä takaisin lähtöpisteeseen ja sitä kautta edelleen tohtorin puheille. Asia on siis kunnossa ja niin myös Michel pian.

Juanin flunssa äityi myös sen verran kovaksi, että mies joutui jäämään Casa de Piedraan huilaamaan yhdeksi päiväksi. Jätimme siis yhden teltan, keittimen, ruokaa ja muuta tilpehööriä alemmas siten, että Juanilla on siellä mukavat oltavat. Odotamme miestä saapuvaksi huomenna tai viimeistään ylihuomenna.

Kaikkien säätöjen ja epäonnien jälkeen aloitimme nousun kohti perusleiriä 1030. Ylitimme ensitöiksemme aavistuksen verran kylmän, mutta hyvinkin matalan, virran. Jatkoimme erilaisia reittejä kohti 4200 metrin korkeutta. Näin ollen päivän aikana nousumetrejä tuli 1000 kappaletta. Ainoa tappio nousun aikana oli Miquelin sauva, joka ensin juuttui ja meni sitten menojaan virran mukana. Ehkä se oli palkinto siitä kikkailusta, kun Carlosin kanssa ylitettiin vesistö varmaan seitsemään kertaan. Kaikki viisi Miquel, Carlos, Lara, Jose ja Perdita alittivat seitsemän tunnin maagisen rajan. Jossain vaiheessa matkaa tuli kyllä mieleen, että voisi sitä jouluaattoa typerämminkin viettää.. Matkalla saimme myös ensimmäisen havainnon itse Polish Directista, joka on siis tarkoitus kiivetä tässä lähitulevaisuudesta. Kyllähän se livenä vähän pitkältä, lumiselta ja sopivan kaltevalta vaikutti..

Tätä kirjoitettaessa tunnelma on hyvä. Kävimme juuri syömässä maittavan joulupäivällisen ja sen jälkeen olemme siirtyneet telttoihin kuuntelemaan jytää ja huilaamaan. Huominen ja ylihuominen käytetään pääsääntöisesti lepäämiseen ennen ykköseen nousua. Lisäksi olen päässyt toteuttamaan sellaisen jutun, että saan toimia kohtuullisen ison vuoren perusleirin yhdestä parhaista teltoista diijiinä. Valitsin juuri uutta Nightwishtä, joten Empulle myös terveisiä, että jytä soi täällä perusleirissä. Olemme kaikki olleet nii-iin tuhmia, että kukaan ei varmaan saa mitään sukkahikeä, Pringles-tuubia tai pussiruokapierua kummempaa lahjaa. Maisemat ja tunnelma itsessään tosin ovat jo riittävä lahja. Seuraavassa erässä sitten hivenen kamahomostelua, perusleirin esittelyä ja lähitulevaisuuden suunnitelmia. Retkikunnalla melkein kaikki hyvin. Homma on kirjaimellisesti nousussa.

Miquel, Perdita, Juan, Jose, Michel, Carlos ja Lara

Christmas Eve was a little bit sad. Michel got some kind of a influenca. He spent the night suffering 40 degree fever and low 02-saturation. Michel was evacuated with mule today and he is receiving medical treatment. Michels condition is ok. Juan got also cold and he is staying in Casa de Piedra. We are expecting him to arrive 25.-26.12.2011 to base camp. Rest of the group hiked today up to Plaza Argentina (4200 meters) and set up tents to base camp. Hike went quite well and we actually saw the Polish Glacier and Aconcagua itself for the first time. Out planned route was quite long, full of snow and very well steep enough. We also enjoyed a delicious Christmas meal. Right now we are relaxing in our tents and listening to music. Next two days we will continue relaxing and chilling.Tomorrow we will introduce the base camp for you all. Expedition would like to thank all of you who has sent messages to us! Everything is almost well.

Hyvän Joulun tervehdys Casa de Piedrasta(3200m)

Hyvää Joulua kaikille rakkaille Koti-Suomeen!

Retkikunta on tänään noussut 3200 metriin lähestymismarssin kakkosleiriin Casa de Piedraan. Lähdimme etenemään Pampa de Lunasista vähän kymmenenjälkeen. Nousumetrejä päivän aikana kertyi 400. Kokonaisuudessaan ylämäkeä kertyi tietenkin huomattavasti enemmän, sillä halusimme valita voimakkaasti kumpuilevan maaston jalkojemme alle. Matkalla kohtasimme runsaasti muuleja sekä erinomaisen kovaa vastatuulta. Kovimmat puhurit nousivat noin 15 m/s-nopeuteen. Aurinko paahtoi totuttuun tapaan, mutta erittäin voimakas tuuli viilensi retkuettamme huomattavasti. (Yksi askeleteen - kaksi taakse.) Matka taittui kuitenkin edellistä etappia huomattavasti jouheammin. Saavuimme lopulta Casa de Piedraan abouttirallaa 1615. Pystyttelimme ensi töiksemme kaikki teltat ja kävimme jo totuttuun tapaan tarkastautumassa sisään kakkosleiriin.

Tuulisessa säässä kokkailimme erittäin herkullisia ruokia ja nautimmeniitä vaihtelevilla ruokahaluilla. Happisaturaatiot pyörivät jossain 73%ja 88% välillä. Muutamia lieviä päänsärkyjä lukuun ottamatta retkikunnanvointi on hyvä ja spirit on hai. Huomenna 24.12.2011 on edessä aikainen herätys, sillä muulisaattue lähtee 0700 kohti Plaza de Argetinaa. Näin ollen joudumme pakkaamaan kaikki tavarat, teltat mukaanlukien, ennen sitä.Edessä on siis varsin rankka jouluaatto, sillä tähän mennessä olemme nousseet 800 vertikaalia ja huomenna luvassa on 1000 korkeusmetrin punnerrus perusleiriin. Pyrimme lähtemään liikkeelle hyvissä ajoin,arviolta 0830, sillä matkaan saattaa kulua 10 tuntia. Toivottavasti pääsemme nauttimaan perusleirin jouluateriasta joulun kunniaksi.

Retkikunta lähettää kaikille Hyvän Joulun tervehdyksen Casa de Piedrasta(3200m) ja jatkaa luottavaisena kohti uutta etappia jouluaaton kunniaksi.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Miguel, Michel, Lara, Perdita, Jose, Juan ja Carlos.

PS. Piti oikein ottaa joulukorttimainen kuva välittääksemme jouluisettunnelmamme täältä vuoriston keskeltä.

We start our 2nd aproach day 1015 from Pampa de Lunas (2800m). We hikedthrough remote landscape and faced heavy winds during the way. Day wasquite nice and we arrived to Casa de Piedra (3200m) at 1615. First wepitched our tents (in high winds) and cooked some delicious meals. We arefeeling quite strong. Few headaches, but that’s quite normal, because wehiked under the hard sun and gained some altitude during the way.Tomorrow 24.12.2011 we will depart from our camp towards the base camp(4200m) at 0830. It will be a very hard day due to 1000 meters altitudegain.Expedition is going well.Our expedition likes to wish you all Very Happy Xmas.

Hola kaikille!

Tänään oli siisti päivä. Heräsimme ensin aamulla ja sitten nautimme hivenen aamupalaa hostellissamme. Kyyti kohti Punta de Vacasia lähti aamuntuiman jälkeen kello 1000. Matkalla kävimme tekemässä vierailun kiipeilijöiden hautausmaalle Andinistasille. Kokemus oli pysäyttävä ja järjen-toivottavasti-päässä- pitävä.

Varsinaisen lähestymisen aloitimme kello 1045 Punta de Vacasista (2400 metriä). Saimme puistonpitäjältä lahjaksi 3000 pesetan arvoiset pussit kakalle. Otimme juhlallisia kuvia tästä luovutustilaisuudesta. Asiaan kuuluvalla tavalla otatimme myös ryhmäkuvan Carlsosin kameralla (tietenkin), koska siitä ei saa kuvia tälle koneelle. (Carlosin kommentit: ”V****u Windows 7 ja 64-bittiä.) Päivä oli jo valmiiksi hyvinkin kuuma ja mittasimme lähestymismarssin aikana 32-36 asteen lämpötiloja. Varjossa tosin oli ainoastaan 27 astetta. Mutta eihän siellä voinut kävellä. Äideille ja sukulaisille tiedoksi, meillä kaikilla oli aurinkorasvaa ja hatut päässä.

Etenimme päivän aikana siten, että tunnin välein pidimme 10-15 minuutin tauon. Tämä siksi, että pidemmän tauon lihakset ehtivät jäähtyä ja marssijoille voi tulla kylmä.

Kokonaisuudessaan ensimmäiseen etappiin kului aikaa noin 6.5 tuntia ja melkoinen määrä nestettä. Kuumassa ilmanalassa on tärkeä nauttia reilusti nestettä. Näin myös teimme, mutta eihän se mitään auttanut. Pampa de Lenasiin (2800 metriä) päästyämme kävimme ilmoittautumassa vastaanottoon ja välittömästi sen jälkeen pystytimme Tietyn PohjoisNaaman VE25 ja ME 35 –teltat sekä Lauralle jonkun pienen Vauden räpsyn. Michel ja Miquel nauttivat päivälliseksi itse tehtyä pastaa, jossa höysteenä oli itse aikaisemmin paistettua jauhelihaa sekä täydellisen hyvä bolognese- kastike. Annoksen päälle ripottelimme tuoreita oliiveja. Muillakin oli jotain melko hyvää mättöä.

Ainoa rasitukseen liittyvä havainto oli melkoinen huimaus teltan pystytyksen yhteydessä. Tunne oli samaan aikaan epämiellyttävä ja miellyttävä. Nestetankkauksen ja pienen välppäyksen jälkeen olo muuttui abouttirallaa normaaliksi. Retkikunta mittauttikin kevyesti yli 90% happisaturaatioarvoja. Sykkeistä ei tässä puhuta sen enempää. Retkikunta on parhaillaan painumassa yöpuille ja huomenna jatkamme kohti Casa de Piedraa (3200 metriä) arviolta kello 1030. Arvioimme saapuvamme kohteeseen 6-7 tunnin marssin jälkeen.

Retkikunnalla kaikki hyvin. Miquel, Michel, Juan, Lara, Perdita, Carlos ja Jose.

Briefly about 22.12.11

In the morning after the breakfast we were dropped at the point bit down from Punta Del Inca where the trail begins towards Aconcagua base camp and summit. We walked today about 13 kilometres and measured temperature between 32-36 celcius. In the shadows, which we always tried to find for breaks, it was only +27 degrees. Water consumption was between 5-7 liters per person today, but some were dreaming of a cold beer when arriving into the camp. Arrival to today´s destination, Pampa de Lenas, took place approximately six hours after we left the road. We we set up our tents and began to fix the well earned dinner. The big surprise was that in this camp there was a real flushing toilet seat and a chance to get clear water to drink from a hose that came down directly from the mountain spring. The toilet and the drinking water source were apart from each other. ;) It´s nine o´clock and the first night in the tent begins to fall, so it´s time to call it a day and get some rest and prepare muscles and bones for tomorrow. Sleep tight!

Nousussa jo ennen nousua

English text bellow!
Finnish text first!

Edellisen illan kamajumppa venähti monilla yli puolen yön, mutta siitä huolimatta joukkiomme lähti pirteänä viimeisille iskuille lähikauppoihin. Perditan löytämä kauppahalli päätti vihdoin jo kolmatta päivää jatkuneen pähkinöiden ja kuivahedelmien metsästyksen, ja Miguel ja Michel painelivatkin saman tien turvaamaan snacksien riittävyyden parin kilon lisähankinnoilla. Myös ilmastointiteippiä löytyi viime hetken paniikkiostoksilla, joten nyt pystytään taas jälleen korjaamaan kaikki kuorivaatteista telttoihin aina yhtä tyylikkäillä hopeanhohtoisilla paikoilla.

Yllättäen kaikki olivat kuitenkin valmiina hotellin aulassa jo hieman ennen klo.12 deadlinea, ja ehdimme hetken aikaa ihailla varustevuorta ennen kuin Aymaran opas tuli hakemaan meidät peräkärryllisellä minibussilla. 2,5 tunnin matka Puente del Incaan sujui mukavasti koko ajan jylhemmiksi muuttuvia vuoristomaisemia ihaillen, matkan varrella pysähdyimme myöhäiselle lounaalle pieneen Uspallatan kylään. Tämäkin lounas oli varsinainen carnivore feast, eli lihaa riitti annosta kohden lähes enemmän kuin normaali suomalainen syö viikossa.

Puente del Incaan saavuimme neljän maissa, ja pari tuntia meni ihan huomaamatta vielä muulikuormia säätäessä. Väännön lopputuloksena meillä on käytössä 5 muulia, joista kukin avustaa meitä kantamalla 60 kilon kantamuksen selässään kun me taas trekkailemme turisteina vain 15 kilon repuilla kohti perusleiriä. Nopealla laskulla olemme siirtymässä Plaza de Argentinan leiriin kevyellä puolen tonnin varustuksella, ei auta kuin syödä hyvin että takaisin päin tullaan edes hieman tyhjemmillä kasseilla.

Puente del Incan kylästä ei muutaman nähtävyyden lisäksi löytynyt kovin ihmeellistä tekemistä, joten illanviettomme koostui lähinnä oikeaoppisesta nestetankkauksesta jo tutuksi tulleella Andes-oluella. Pienin tarjolla oleva cervesa oli miehekäs yhden litran pullo, joten uskomme olevamme varsin hyvässä nousussa jo ennen varsinaisen nousun aloittamista.

Giving fast facts about what´s happened this far:

The expedition consists of 7 persons from different backgrounds willing to summit the highest mountain in the world outside of the Himalayas, Aconcagua in Argentina. Most of the people have climbed and travelled together earlier and some even have a longer mutual history. Neither of us has climbed to 7000 meters before, so this expedition is rather great challenge for all members. It will also be an experiment about what kind of effect will the thin air have on individuals physical condition. Nevertheless it requires as well a lot of mental strength to be able to overcome the physical challenges. We hope that the famous Finnish Sisu will be enough and that we will have enough of it. ? All of us have climbed, skied and done different type of extreme sports around the world for years. We travelled to Mendoza different times via different routes. Some luggage did obviously very different route, since it took almost a week extra time for it to arrive to Mendoza. Anyways we met each other there and had all the equipment at the spot successfully before the expedition really took off.

Last night in Mendoza was spent more with the mountaineering equipment than pillow. However, we were able to attack the stores around the city of Mendoza rather early in the morning. The last necessary pieces of gear and food were packed in the bags which together looked more like a small mountain in Hotel Cordillera´s lobby. Our travel organizer Aymara has plenty of experience of climber´s equipment bags´ volume and number and therefor arrived to pick us up by a minibus dragging a trailer behind it. On the way from Mendoza to Punta Del Inca we had a meal at a small lodge which had an atmosphere of a traditional skiing lodge. After arriving to Punta Del Inca, which is a small village where we spend our last night before 2-3 weeks in a tent, we had to check the weights of our bags. Part of our equipment is going to be transported by mules up to the base camp. Each mule carries about 60kg of gear and we have rented 5 of them. Totally we ended up having about half a ton of equipment and food, including the backpacks we are going to carry ourselves. Naturally the bags will get lighter constantly when the expedition proceeds, because we will “eat our bags lighter”.

In Punta Del Inca there is not that much to do, expect chilling out and starting the process of acclimatization. The process is naturally accelerated by shooting some local beer, already our old friend called Andes, served in one liter bottles. So this time it´s easy to say honestly that we had only few of them. We took a short walk around the village and found a cemetery, where are any lost heroes trying to conquer Aconcagua, buried. This scene makes a man rather humble and willing to take it easy on the mountain.

Tomorrow morning we will hit the trail with our backpacks and head towards the biggest mountain in our climbing history. It will take us three days to get to the basecamp, where we will have our Christmas meal in the evening. Let´s see if the Santa Claus will visit these heights during the Christmas.

The blog will be updated whenever and wherever. Stay tuned!

Argentiinassa paistetaan jauhelihaa Carlosin ja Juanin huoneen parvekkeella MSR:n XGK:lla

Moro

On ilahduttavaa huomata, että myös Argentiinassa on tapana paistaa jauhelihaa parvekkeella. Matkustettuani, kotoa lähdöstä laskien, 28 tuntia ja 45 minuuttia, pääsin osallistumaan jauhelihanpaistotalkoisiin. Kaikki alkoi alusta.

Olin viimeinen saapuja. Lähdin matkaan maanantaina 19.12. kello 12.15 ja saavuin Mendozaan 20.12. kello 12.06. Matka sujui yllättävän mukavasti. Tapasin jo heti Madridissa ruotsalaisen Magnusin, joka oli käynyt tutustumassa Aconcaguan huippuun 25 vuotta sitten. Löysimme siis helposti yhteisiä puheenaiheita. Magnus oli myös matkalla Mendozaan joulunviettoon. Santiagossa törmäsimme vielä yhdenteen suomalaiseen satunnaiseen matkailijaan, joka oli myös menossa kohti Aconcaguaa. Muodostimme viimeisellä lennolla sellaisen yhteispohjoismaisen ryhmittymän, että amerikkalainenkin henkilö ihmetteli miten voi kuulla suomen kieltä näinkin kaukana Suomesta. Vastasimme, että helposti.

Päästyäni perille sain tietooni muutamia seikkoja. Niistä ensimmäinen oli se, että kaikki on kunnossa. Paitsi Michelin tavarat, jotka olivat vielä osittain kadoksissa. (Nyt nekin ovat löytyneet.) Olemme saaneet hankittua kiipeilyluvat kaikille, ostettua eväät ja nautittua isot pihvit punaviinillä. Tavanneet järkyttävän hyvin kaahaavan taksikuskin, järkyttävän hyvin huonosti kusetusta yrittävän taksikuskin sekä muutamia muita henkilöjä.

Sää Mendozassa on kuuma. Abouttiarallaa 33 astetta kaikkialla muualla paitsi hotellihuoneessa. Siellä lämpötilan saa säätää itse. Hotellin nimi on NH Cordillera ja se sijaitsee varsin keskeisellä paikalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkialle on lyhyt matka.

Tällä hetkellä (tosiaankin) paistamme jauhelihaa Carlosin keittimellä. Tarkoituksena on saattaa jauheliha sellaiseen kuntoon ja muotoon, että siitä voidaan nauttia vielä alkupäivinä lähestymisenkin aikana. Joka muuten alkaa ylihuomenna. (Huomioikaa toki, että aikaero Suomeen on viisi (5) tuntia.)

Kaikki on siis hyvin ja huomenna lähdemme Puente del Incaan kahdentoista aikaan. Sitä ennen on vielä paistettava ja koirankakkapussitettava jauhelihat sekä tehtävä muutama pienhankinta (pähkinöjä, karkkia, suklaata ja aurinkorasvaa sekä kaksi lisempää pastapussia ja vähän säilykelihaa). Muutoin olemme valmiina.

And the english language part for Magnus..

All is well. We have all the arrangements done and now we are drinking some beers and packing our gears. We have our licenses already and we will rent the The North Face tents tomorrow morning. Departure from Mendoza to Puente del Inca will take place tomorrow 12 o'clock. As you already know, weather is very nice and feeling is also very nice. We are ready to go and feeling is high (not that way..). We will update this site next time tomorrow from Puente. At least, we hope so. So all is well. And this is the bestest thing to do. In this moment we are cooking some minced meat for couple of the first days meal.

Lisempää juttua huomenna. Joka siellä kotiSuomessa jo onkin, mutta täällä vasta oikeasti huomenna.

Carlosin ja Juanin parveke sekä jauhelihanpaistotalkoot Carlosin XGK:lla.

Terveisiä sinne!

Carlos, Miquel, Juan, Perdita, Lara, Michel ja Jose.

Hola!

Välitän etukomennuskunnan terveiset Santiago de Chilestä. Kossu ja Juha ovat siis päässeet Santiago de Chileen. Mikko on myös jossain valtameren yllä ja Pirjo, Jannu sekä Laura odottavat parhaillaan jatkolentoa Madridissa.

Itse pakkaan viimeisiä tavaroja kotona. Starttaan huomenna 1215 bussilla kohti Helsinki-Vantaata ja lento Madridiin lähtee 1700. Tavarat mahtuvat 23kg limittiin ja selkäreppuun tungetaan sitten vielä se vajaa kymmenen kiloa. Pitää vielä aamulla käydä tarkastamassa onko lennolla jalassa nämä..


..vai jotain kevyempää.

Carlosin ja Juanin terveiset sähköpostista:

"Alkureissussa riittää kesää, sillä Santiago de Chilessä on päivisin +30
ja Mendozaan, Argentiinan puolelle on luvattu vielä lämpöisempää keliä.
Kaupoissa on vähän tullut pyörittyä ja lisää tullaan pyörimään. Hintataso
Suomeen verrattuna... voisin sanoa, että edullisempaa on myös merkkiretkeilyvarusteiden osalta.

Myös pelkästään ulkoiluun keskittyneessä ostasrissa on pyörähdetty.

www.mallsport.cl
finnish.wunderground.com/global/stations/85574.html
finnish.wunderground.com/global/stations/87418.html

Juhan kanssa lähdetään 19.12 aamulla, kohti Mendozaa linja-autolla.
Siellä sitten ruokien haku ja kamojen välpäämistä jne..."

www.catainternacional.com/

Kohtamme koko porukalla siis Mendozassa 20.12.2011. Tarkoituksena on saada kiipeilyluvat hommattua mahdollisimman sujuvasti. Ostoksia pitää myös tehdä siinä määrin, että ei pääse nälkä yllättämään vuorella. Ehkäpä ehdimme vielä nauttimaan kunnollisen, pampalle kuolleesta härästä valmistetun illallisen Mendozassa. Ja tietenkin hyvän viinin kanssa.

Yksi erinomainen kuva vuodelta 2009, jolloin Markku, Jarmo, Antti, Mikko ja Jaakko valloittivat Aconcaguan Polish Direct -reittiä. Yhtenä tavoitteena retkikunnallamme on löytää vuonna 2009 tuulenviemä untuvatakki, jonka taskussa on Canon Ixus -kamera täynnä reissukuvia. Onneksi takin sisällä ei ollut ketään juuri silloin kun tuuli sen mennessään vei..

Näihin tunnelmiin tässä vaiheessa.

Terveisin:

Carlos, Miquel, José, Michel, Juan, Lara ja Perdita

Matkaanlähtöä odotellessa

Lähtö Argentiinaan lähestyy. Ensimmäinen (Juan) lähtee jo tiistaina 13.12. Viimeinen (Miquel) lähtee matkaan sunnuntaina 19.12. Tavarat alkaa olla hankittuna ja joillakin jopa jo pakattuna. Hihamerkitkin valmistuivat. Tavallisten flunssien lisäksi ainakin osalla retkikunnasta esiintyy myös kohtalaisen kovaa matkakuumetta. Perdita kävi vielä tänään ajamassa sisään ylävuorikenkiään Nuuksiossa. Koska edelleen vasemman jalan kenkä painoi ikävästi, ei auttanut muu kuin hieman vuolla sisäkengän ilttiä pienemmäksi. Tuntui auttavan.

Järjestelyt vuorelle lähtöä varten olemme jo hoitaneet Aymará Adventures and Expeditions nimisen firman kanssa. Kuten Aconcagualla on tapana, mekin otamme muulikuljetuksen suurimmalle osalla tavaroista perusleiriin asti. Muulien lisäksi olemme varanneet Aymaran kautta hotelliyöt Mendozassa ennen vuorelle lähtöä, yhden yön Puente del Incaan sekä kuljetukset välille Mendoza-Puente del Inca – Punta Vacas. Ja sama takaisin vuorelta tullessa. Muuleja, kuljetuksia ja ensimmäisten päivien hotelleja lukuunottamatta hoidamme asiat omatoimisesti.

Räyskälä

Tällä kertaa retkikunta haki kovuutta Räyskälässä. Kierrettiin Iso-Melkutin rinkat selässä ja jotta homma ei olisi kohtuuttoman rankkaa, yövyttiin luoteiskulman laavulla. Mukava kuulas syyspäivä ja kaunis ympäristö puhettelee aina. Illat alkaa olla tarpeeksi pimeitä nuotiolla tunnelmointiin ja mitä sitä muuta tarvitsee irtiottoon oravanpyörästä.

Saikkujen ja työkiireiden johdosta mukana oli vain osa jengistä: Ana, Carlos, Miquel, José ja Michel. Edellisen illan virallisessa osuudessa Oulunkylässä oli myös Lara ja Perdita. Viikonlopun suurin saavutus ovat jäsenien lattarinimet. Muuten puhuttiin taas niitä näitä: lähinnä hiottiin varustelistoja ja aikatauluja sekä suunniteltiin liikkeitä vuorella. Tärkeintä on tietysti nähdä matkakumppanit ja osa porukasta tapasi nyt ensimmäistä kertaa.

Kamahomoiluosiossa tällä kertaa teltoista. Räyskälässä oli testattavana Mountain Hardware EV2 ja enemmän elämää nähnyt MSR Stormking. Kumpikin vehje on lähdössä Argentiinaan. EV2 on yksikerrostelttana sopivan helppo ja kevyt tarjoten kuitenkin hyvää suojaa, joten se on tarkoitus olla parin kiipeilijän teltta rinteessä. Stormking on taas ajateltu perusleiriteltaksi, johon saadaan vaikka koko porukka samaan aikaan pelaamaan korttia, jos kelit eivät ole suotuisia ulkopuuhastelulle (kyseinen yksilö on testattu kolmellatoista hengellä). Näiden lisäksi tarkoituksena on ottaa kaksi North Facen VE25:sta. Toinen oma ja toinen todennäköisesti vuokrataan paikan päältä. Eli ajatuksena on yksi alhaalla pysyvä perusleiriteltta ja kolme kiipeilijöiden mukana liikkuvaa pienempää telttaa.

Sopivasti kamaa yönylireissulle

Tuli kuvattua aika hätäisesti kun mukana oli vain kännykät, mutta tässä kuvassa on tarkoitus tuoda ilmi seudun kauneutta.

Normiretkeilyä: valintatalon muovikassi, känny ja osa jengistä limboaa (toimitus valittelee jälleen kuvanlaatua).

Mountain Hardware EV2

Ja sisälle menee mukavasti kaksi kaverusta

Tässä vielä pystytysvaiheessa oleva MSR Stormking vetää muutaman enemmän.

Lisäinfoa:
Iso-Melkutin googlemapsissa: http://g.co/maps/aeupt
Mountain Hardware EV2: http://tinyurl.com/682wgn8
MSR Stromking: http://tinyurl.com/6dn7bx3
North Face VE25: http://tinyurl.com/5vms8lc

Tunnelmia Seitsemisestä

Koska en päässyt mukaan Repoveden rientoihin, päätin lähteä jonnekin aivan muualle tasaamaan kokemuksia. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Seitsemisen urbaani kansallispuisto. Seitseminen on monellakin tapaa miellyttävä kohde etenkin pirkanmaalaisille, sillä puisto sijaitsee Pirkanmaalla. Ainakin minun mielestäni. Vain tunti Tampereelta, ja oletkin jo varsin mukavien puitteiden parissa. Mitään varsinaista erämaan tuntuahan Etelä-Suomen alueella on varsin vaikea saavuttaa, mutta Seitseminen on kuitenkin erinomainen intro vaellusharrastuksesta kiinnostuneille. Jota tässä osaltamme pyrimme tarjoamaan.

Suunnitelmamme oli käyskennellä puistossa perjantaista sunnuntaihin ja ottaa samalla rennosti. Itselleni rennosti ottaminen on hivenen haasteellista, sillä jalat menevät koko sellaista vauhtia eteenpäin, että pää ei aina pysy mukana. Näin ollen osa maisemien kauneudesta saattaa jäädä vähemmälle huomiolle. Onhan toki tärkeää päästä perille.

Lähtömme myöhästyi perjantaina siinä määrin, että katsoimme parhaaksi hankkiutua suoraan Koverosta Haukilammelle. Olimme sopineet jo etukäteen etukomennuskunnan kanssa, että kohtaamme illaan suussa tuolla aikaisemmin mainitulla leireilyalueella. Muutaman kilometrin pimeässä tarpominen sujui luonnollisesti liukkaissa merkeissä, sillä pitkospuiden pinta oli tehokkaasti liukastettu erilaisilla luonnonmateriaaleilla. Iloisen tiedustelu- ja valmisteluosaston yllätimme istumassa tulilla keskusteluun antautuneena. Mieleni teki tehdä ylläkkö ja pakottaa moiset rivakkaan lähtöön. Maltoin kuitenkin mieleni ja liityimme, ylläkön sijaan, muiden seuraksi nuotiolle. Tunnelma oli mukava.

Järvi oli lähellä ja teltta pystytettiin luonnolisesti sen kupeeseen. Näin se alkoi. Haukilammelta löytyy siis kaikki tarpeellinen. Puuvaja, wc, kirves, saha, nuotiopaikkoja, vettä järvestä ja hyvä tunnelma retkeilijän itsensä toimesta. Lyhyempää jalkapatikkaa arvostavalle kerrottakoon, että lähin parkkipaikka löytyy parin kilometrin päästä.

Lauantai valkeni edellistä päivää kirkkaampana ja myöhemmin saatoimmekin havaita sään muodostuvan kertakaikkiaan upeaksi. Metsän kuiskuttelut ja kivat maisemat siivittivät maltillista matkantaittoamme. Ihailimme valojen ja varjojen leikkiä kontrastirikkaassa maisemassa. Valitettavasti edellisinä päivinä puhaltanut voimatuuli oli puhaltanut suurimman osan erivärisistä puidenlehdistä pitkin maanpintoja. Näin ollen ruskaan pystyi tutustumaan parhaiten painamalla leuan rintaan ja tuijottamalla vähän kengänkärkien etupuolelle. Samalla kun liukasteli pitkospuilla. Niillä, jotka aikaisemmin liukkaiksi mainitsin.

Taivalsimme erilaisten alueiden halki, kuten Sormusten Herran Tarinassa konsanaan. Tavoitteemme sijaitsi Liesijärven telttailu- ja hengailualueella. Määränpäähän saapuminen oli ajoitettu aikaan ennen pimeää. Matkalla kuulimme paljon erilaisia, ihmisen aiheuttamia, ääniä ja olimme huolisamme siitä, että joutuisimmme metsäkokemuksellamme kanssakäymään sosiaalisesti muiden (vieraiden) ihmisten kanssa. Liesijärven upea leiripaikka oli ensisilmäyksen perusteella miehitetty ja naisitettu varsin tehokkaasti. Ajatustakin nopeampi teltanpystytykseni johti teltan pakkaamiseen tiedustelijavalion tullessa kuiskaamaan salaisuuden. Muutaman sadan metrin päässä ei ole ketään, paitsi nuotiopaikka ja hyviä paikkoja teltoille. Sinne.

Askartelimme puita, pystyttelimme majoitteet ja rakentelimme nuotionpohjat sellaiseen malliin, että oksa pois. Tai siis Eetu rakensi nuotion. Sytytystapahtuma on todisteeksi videoitu. Jälleen kerran vieressä sijaitseva järvi loi sen verran kivan viiliksen, että päätimme käydä pikaisesti kastautumassa sen hyytävässä syleilyssä. Ilta kului jälleen kivasti nuotiolla istuskellessa ja sitä kohennellessa. Taivas oli kirkas ja illankajo kaunis. Pimeyden halkoi kuu ja lukuisat taivaalta pongatut tähdenlennot. Yöpuuhun painuttaessa lämpötila alkoi painua uhkaavasti miinukselle. Onnistuin kaikki erähenkilötaitoni käyttäen selviytymään kevyessä teltassa kesämakuupussilla hengissä..
Aamulla olin jo menossa. Kun yllättäen joku (Eetu) vielä kytki nuotion tuleen. Viivähdimme siis vielä tovin noissa kauniissa maisemissa ja katselimme tulta. Se on kuulemma usein tapana erilaisilla eräjormailureissuilla. Aika oli kuitenkin tullut luoksemme ja näin ollen aloitimme 7 kilometrin pikataipaleen autolle. Luonnollisesti laitoimme etukomennuskuntaan nopeimmat jalat ja jälkikomennuskuntaan hitaammat jalat. Aamupäiväinen liikehtiminen oli erinomaista, sillä ympärillä saattoi nähdä syksyn ensi merkkien (kuuraa ja huurretta ja mitä näitä nyt on) maan pinnalla ja kasvien peitteenä myös.

Parin yön retkemme päätimme kesäiselle mökille järjestettyyn saunailtapäivään saunoineen ja hyvine ruokineen. Ähky oli hetken aikaa kovahko.

Vaikka reissussa oli nimenomaisesti kysymys antisuorittamisesta, niin olipahan kuitenkin mukavaa. Säät suosivat ja maisemat näyttäytyivät kauniina vaeltajan ympärillä. Saimme myös kulkea, eteläinen sijainti huomioiden, varsin rauhassa. Leiripaikkoja on huollettu hyvin ja niiltä löytyi kaikki tarvittava. Ja enemmänkin. Ja paljonkin enemmän. Nimittäin hyvä tunnelma ja rento meininki. Näin tällä kertaa.

Kiitokset vielä Sannille, Eetulle, Jennille, Mikolle ja Heidille. Niin ja Tottille ja Viiville. Näistä jälkimmäinen osoittautui varsinaiseksi eräkoirattareksi.


http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/seitseminen/Sivut/Default.aspx

Tunnelmia Repovedeltä

Syksyn ensimmäinen tapaaminen järjestettiin Repovedellä 16.-18.9. Mukana olivat retkikunnasta Pirjo, Jannu, Laura, Kossu ja allekirjoittanut eli Mikko sekä vierailevana tähtenä Jake. Alunperin tarkoituksena oli treenata seikkailuskaboihin ja kiipeillä varovasti, mutta kun porukka innostui lähtemään mukaan saatiin aikaan enemmän aktiviteettiä ja päästiin vaihtamaan kuulumisia.


Varsinaista Aconcagua ohjelmaa ei ollut suunniteltu vaan jätettiin virallinen asia syksyn päätapaamiseen eikä kyllä treenattukaan mitään reissuun liittyvää eli ei tämä mikään täsmäharjoitus ollut. Puhuttiin paljon niitä näitä, pohdittiin käytännön järjestelyjä ja ihmeteltiin varustevalintoja. Ja onhan peruskuntoilu nätissä maisemissa ja hyvässä seurassa parasta valmistautumista tulevaan koitokseen. 


Repovesi on siitä mainio paikka, ettei tekeminen lopu ihan heti. Olhava tarjoaa Suomen parasta kiipeilyä, mutta kansallispuistossa riittää näkemistä normiretkeilijälle ja alue tarjoaa rankkaa treenimaastoa vaativalle kuntoilijalle. Pidempää vaeltamista ei mahdu tekemään, mutta paikan paras puoli onkin kompakti koko ja vaikkapa yhdellä juoksulenkillä näkee vaikka kuinka paljon erilaista maisemaa. Repaleiset vesistö ja suuret korkeuserot tekevät luonnosta kaunista ja dramaattista. 

Olhava aamulla

Kossu, Jannu ja Laura retkeilemässä.
Kenelleköhän tässä nauretaan?

Meidän retki lähti Hillosensalmen asemalta, jossa kamat heitettiin kanootteihin. Näin saatiin heti kivasti retkifiilikset päälle. Hiljalleen meloen pääsee tunnissa Karhulahden nuotiopaikalle, josta käveltiin kilometrin verran Olhavan leiripaikalle. Tehtiin tämä reissu Pirjon kanssa perjantaina pimeässä ja oltiin kiipeilyleirin ensimmäiset asukkaat. Viikonlopun aikana paikalla ehti vierailla melkoinen joukko ihmisiä niin kiipeilijöitä, nuoria ganstoja kuin perusretkeilijöitä. Leiristä itse kukin pystyi kivasti tekemään mitä lystäsi ja itse eläminen on tehty helpoksi kun on kaivo, vessat sekä nuotiot. Ennen kaikkea paikka on kaunis. Leirielämän lisäksi ohjelmassa oli patikointia, juoksua, kiipeilyä, uintia, melontaa ja marjastusta. Suht monipuolinen setti yhdelle viikonlopulle.

Matka taittuu meloen

Spade on kotonaan kenttäolosuhteissa.

Kiipeily on tietysti Olhavalla se juttu. Meidän seurueesta seinällä kävi Pirjo, Laura, Jake ja minä. Ylisanoja on tässä turha alkaa kirjoittamaan kun kaikki alan ihmiset ovat varmaan ne jo kuulleet. Itse olin ensimmäistä kertaa paikalla ja meno oli sen mukaista. Sain kiivettyä laatalta yhden reitin (Salama 5+) lähes itkien ja jäi ihan pikkaisen hampaankoloon. On kuitenkin erittäin selvä juttu mitä kiipeilymestaa täytyy jatkossa suosia. On sellainen fiilis, että paikka voisi nostaa omaa tasoa aika kivasti kunhan siellä pääsee vauhtiin. Samaa tekemisen meininkiä ei oikein saa Rollareilla niitä samoja vitosia tunkatessa. Oli myös mukava huomata miten käytännöllistä kaikki oli: aamiaispöydästä pystyy lähtemään suoraan seinälle, kivi kuivuu todella nopeasti ja kun jengiä on aina paikalla ei missään vaiheessa pääse tylsyys yllättämään.

Olhavan laatta. Musta mimmi lepäilee Salaman kruxissa.

Joku pikkaisen paremmin luonon merkkejä lukeva ei välppäisi enää tässä vaiheessa.
Kallio pysyi koko viikonlopun ihmeellisen kuivana vaikka monessa muussa paikassa oli hyvinkin kosteaa.

Treenaamisesta puhuttaessa Repovesi tarjoaa hyvin monipuoliset mahdollisuudet. Vesistöt ovat sopivan rikkonaisia melomiseen. Polkuja ja teitä löytyy joka lähtöön perus hiekkateistä rullaavien kangaspolkujen kautta vaativiin teknisiin ja ennen kaikkea mäkisiin pätkiin. Näistä saa koottua useita hyviä lenkkejä. Seikkailuskaboja ajatellen runsaat vesistöt tarjovat hyvät mahdollisuudet coastaleringiin. Malliksi minun ja Jaken lauantain treeni: http://tinyurl.com/3galpcg. Jake heitti toisen setin sunnuntaina.


Laitetaan vielä muutama kuva.

Laura ihmettelee valoilmiötä.

Kossu retkeilee amerikan maalliin.

Ilme kertoo kaverin tajuavan itsekin miten äskeinen suoritus meni.

Pirjolla ei tunnu missään

Jake tietää tyylin ratkaisevan boulderoinnissa.

Lisää infoa:
http://www.luontoon.fi/repovesi
http://www.hillosensalmenasema.com
http://27crags.com/crags/olhava

First steps

Aloitetaanpa blogin päivittäminen perusteista ja lyödään vähän perustietoa Aconcaguasta tarjolle. Aloitussepostukset on koottu aikaisemmasta sähköpostikirjeenvaihdosta. Luonnollisesti tässä vaiheessa vuotta ja aika-akselia ei retkikunnalla ole käytössä omaa valokuvamateriaalia vuoresta, joten blogissa käytetyt kuvat on lainattu erilaisista nettilähteistä.

Retkikuntamme tarkoitus on nousta vuoren huipulle kahtena tai kolmena köysistönä puolalaisen jäätikön kautta. Lähtökohtaisena tavoitteena on käyttää jäätikön ylittävää Polish Direct -reittiä. Kyseinen reitti näkyy alla olevassa kuvassa.

Aconcagua on Pohjois- ja Etelä-Amerikan ja eteläisen pallonpuoliskon korkein vuori (6 962 m) ja korkein huippu Aasian ulkopuolella. Se sijaitsee Andien vuoristossa Mendozan maakunnassa Argentiinassa aivan Chilen rajan tuntumassa. Sen ympärillä on monia muita yli 5 000 metrin korkuisia vuoria. Vuoren nimi on peräisin ketsuan kielisestä ilmauksesta ”Ackon Cahuak”, joka tarkoittaa ”kivistä vartiopaikkaa”.

Acongacua on syntynyt Nazca- ja Etelä-Amerikan laattojen törmäyksestä aiheutuneissa mannerliikunnoissa. Vuori ei ole vulkaanisesti aktiivinen, vaikka sen lähistöllä on toimivia tulivuoria. Vuoressa on jälkiä erilaisista geologisista aikakausista. Vuorella on jäätiköitä, joka vaikuttaa maisemaan paljon. Lisäksi siellä on jokia ja järviä.

Ilmanpaine, ilmankosteus ja lämpötila tietenkin pienenevät ylöspäin mentäessä. Tosin alempanakaan lämpötila ylittää harvoin nollaa, ylhäällä pakkasasteita on usein 20 tai enemmän. Tyyneltämereltä tulee kosteita tuulia. Ne ovat myös pääsyy vuorella esiintyviin tuuli- ja lumimyrskyihin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aconcagua
http://en.wikipedia.org/wiki/Aconcagua
http://www.summitpost.org/aconcagua/150197
http://www.climbingfinn.fi/2008/index.html
http://www.relaa.com/index.php?topic=12192.0

Reitti kulkee koilisella jäätiköllä vuoren itäseinällä ja sitä lähestytään Vacas Valleystä
http://www.google.fi/images?hl=fi&biw=1230&bih=699&q=polish+glacier&um=1&ie=UTF-8&source=univ&ei=XrwYTdf8OpGVOo3egfII&sa=X&oi=image_result_group&ct=title&resnum=2&ved=0CC4QsAQwAQhttp://www.summitpost.org/direct-polish-glacier-route/155946

http://www.alpenthyme.org/alp/acg/acg.htmlhttp://www.rucsacs.com/gallery/Aconcagua/116/

Muodollisuudet

Kiipeilylisenssi pitää hankkia Mendozasta, ja se pitää tehdä henkilökohtaisesti. Lisenssi on voimassa 20 päivää siitä hetkestä, kun puistoon on astuttu. Lisessin hinta on 1500 Argentiinan Pesoa (1 ARS = 0.1917 Eur) high seasonin aikaan (15 joulukuuta - 31 tammikuuta), eli nykykursseilla alle 290€. Mikäli aika ylittyy, joutuu todennäköisesti maksamaan tuplan. Aconcaguan webbisivuilta lötyy lomake, jolla lisenssiä haetaan. Maksu suoritetaan pankkiin ja kuittia vastaan saa lisenssin. Hommaan menee 1-2 tuntia.

Logistiikka

Vuorelle siirtymiseen tarvitaan muuleja, joiden lukumäärä riippuu matkalaisten määrästä. Yksi muuli kantaa 2*30 nyssäkät. Kuljetukset paluuta varten pitää koettaa sopia niin, ettäi tarvitsisi maksaa edestakaisesta matkasta. Sama pätee toki menoon. Vuorelta pitää tuoda alas kaikki sinne viemänsä tavara ja tuotettu materia. Tämä tarkoittaa myös ulosteiden raahamista takaisin alas kiipeilyn päätteeksi. Laiminlyönnistä palkitaan kohtuullisen merkittävällä sakolla.

Kommunikointi

"There is a parkrangers radio frecuency continuous listening in 142.8 MHz FM.Therefore, any visitor who has a FM handie transceiver, can communicate with the parkrangers and also consult the medical staff installed at the base camps."

Olosuhteet

Ilmanpaine huipulla 40% merenpinnasta.
Yli 5km korkeudessa lämpötila saattaa ajoittain laskea -20C asteeseen ja huipulla on mitattu yli 30 asteen pakkasia - tuulivaikutuksineen lukemat ovat vielä kovemmat.

Toisinaan huipulla voi olla hyvinkin lämmintä. Sienimuotoiset pilvet ennakoivat rajua myrskyä, ja silloin ylävuori on syytä tyhjentää.

Reitti: Polish Glacier (napattu sivulta www.aconcagua.com)

"Ascending the deep pass of river Vacas and Relinchos where you will find lots of water courses with enough firewood you arrive at the base camp "Plaza Argentina", "Plaza de Mulas Superior" (4.100 mts.). From the base camp you ascend in direction West-North-West by serius slopes of up to 4.700 mts. once you passed the big outcrop rock you can set up camp 1. Then you. go on in the same direction and will come to Portezuelo Ameghino (5.300 mts.). You go on South West direction, ascending by the North of Westcrest until you arrive at 5.800 mts. Approximately this is the beginning of the Polish Glacier and there you may set up camp 3. Once on the glacier you do not leave it until you arrive at 6.500 mts. Very close to the side of the edge and in a place protected by the rocks, you find camp 4, named "Piedra Bandera". To attack the summit it is convenient to camp at 6.700 mts. The distance. from Punta de Vacas to the base camp is approximately 60 kms. Since access is fairly easy many expeditions get to the base of the Polish Glacier either through the Northwest route or the Normal route, departing from the refuges installed at 6.000 mts."

Lisätään tähän loppuun vielä ihan hyvä video Polish Direct Routesta.