Tervehdys rakkaat tarkkailijamme!
Aivan aluksi haluaisimme kiittää suomalaista support-tiimiämme Annea ja Jaakkoa pyytettömästä työstä kotimaassa blogien ja muiden viestien ansiokkaan julkaisun ja välittämisen eteen myös joulun pyhinä.. Joten ISO käsi täältä ja kiitos.

Olemme tämän päivän aikana tsillanneet perusleirissä 4200 metrin korkeudessa. Miguel ja Carlos fantasioivat aikaisemmin aamupäivällä ryhtyvänsä campo base –pummeiksi. Ainoa edellytys tuolle pummailulle on luonnollisesti oma kahden henkilökohtainen konttikylä kaikin mukavuuksin. Seuraavaksi kerromme hivenen Plaza Argentinasta, jossa siis tänään vedämme lonkkaa. Paitsi Juan, joka todennäköisesti kävelee ylämäkeen. Ennakkomaistiaisina saimme jo yhden lisemmän Tatonkallisen tavaraa. Laiskottelun lomassa olemme pystyttäneet kyläämme yhden VE25 lisää. Laralle ei Vauden räpsyä tänne ylempiin kerroksiin raahattu. Ai niin, melkein unohdin, että kävimme myös ilmoittautumassa tähän leiriin ja 17-18 menemme käymään lääkärin puheilla. Lähtökohtaisesti happisaturaation on oltava >80%, jotta saa luvan jatkaa ylöspäin. Alle 70% lukemilla tarjolla saattaa olla kehotus siirtyä alempiin korkeuksiin. Ilmeisesti tämä on joku paikallinen varotoimi. Samalla saamme referenssin omaan saturaatiomittariimme, joka tällä korkeudella on antanut lukemia 78-89 ajankohdasta ja henkilöstä riippuen. Pääsääntöisesti olemme kaikki varsin hyvävointisia.

Plaza Argentina on perusleiri, josta kiivetään kaikkia puolalaisen jäätikön reittejä sekä myös puolalaista poikittaisiirtymää. Leiri sijaitsee eräässä laaksossa ja perille päästäkseen on tehtävä kaikille sotureille armeijassa opetettu ketunlenkki. Joku voisi tietenkin pitää tuota varotointa tarpeettomana, mutta me emme ylenkatso mitään turvallisuuteen tähtääviä ratkaisuja. Itse olemme ryhmittäneet telttamme Aymaran puitteiden välittömään läheisyyteen. Todellisten lusikka-haarukka-kiipeilijöiden mielestähän tämä on pyhäinhäväistys, mutta meistä on pelkästään mukavaa, että toiletit sekä vesi on kätevästi saatavilla. Olemme lisäksi virittäneet Suomen liput liehumaan telttojemme viereen. Carlosin kamarepertuaariin kuuluva aurinkokenno kerää sähköä, jonka avulla lataamme akkuja, joilla puolestaan lataamme musiikkilaitteita, läppäriä, kameroja, satelliittipuhelinta, hiustenkuivainta, vatkainta, kahvikonetta, sodastreameria sekä GPS-paikanninta. Päästyämme jouluaattona leiriin, havaitsimme sen olevan kohtuullisen kansoitettu. Paikalla on runsaasti erilaisten operaattoreiden telttakyliä. Saimme tänään havaita ainakin hyvin usean ryhmän suuntaavan kohti ykkösleiriä. Hakuista päätelleen ainakaan puolalaisen jäätikön suora ei ollut reittivalintana.

Ykkösleiriin on arviolta 6-8 tunnin matka. Viimeisimmät nousijat lähtivät juuri äsken, eli abouttirallaa kahden aikaan iltapäivällä. Oma suunnitelmamme on nousta tavaralastein kuormattuina käymään ykkösessä (n.5000 metriä) ylihuomenna, eli teidän huomenna. Mikäli vointi ja voimat ovat huomenna kohdallaan saattaa osa juhdistamme käydä stokkaamassa kämppiä jo huomenna, eli teidän tänään. Säätila tänään on ollut puolipilvinen. Täällä se tarkoittaa sitä, että auringon paistaessa on järkyttävän kuuma ja heti auringon pilveydyttyä on melkoisen viileä. Teltassa lämpötilat ovat siedettäviä ja olemmekin kuunnelleet alatyylin musiikkia päivän mittaan. Harmiksemme huomasimme myös Aconcaguan itsessään olevan pilvien peitossa, mutta emme nyt sitä tässä murehdi sitä sen enempää. Sitä paitsi, taisimme mainita asiasta jo eilisessä postauksessamme. Carlos myhäilee tyytyväisenä teltassamme lämpötilan hivenen pudottua. Hän on osoittanut myös erinomaisen telttaemännän merkkejä pesemällä tänään muovipussillisen pyykkiä. Vähemmästäkin uupuu. Ja vielä pitäisi ruokaakin tehdä.

Iloksemme saimme huomata, että Juan saapui Casa de Piedrasta seuraksemme tänne perusleiriin. Mies vaikutti varsin hyvävoimaiselta, vaikka aikaisempi flunssa ja rankka nousu ovatkin varmasti verottaneet voimia. Nyt olemme siis kaikki kuusi perusleirissä ja valmiita tekemään huomisen aikana suunnitelmia ykkösleirin varustamisesta ja ensimmäisestä reissusta sinne. Muutoinhan päivään on kuulunut juomista ja kusemista. Vähän toiseen tyyliin kuin kotimaan illanvietoissa ja kuppiloissa on totuttu. Jose ja Perdita ovat intoa piukassa ja ovat lähteneet tekemään ympäristönkartoitushaikin. Odottelemme raporttia lähitienoista saapuvaksi ennen lääkärintarkastusta. Retkikunnalla on siis kaikki hyvin ja lokoisat oltavat.

Carlos, Lara, Perdita, Jose, Juan ja Miquel

Relaxing in a base camp Plaza Argentina (4200 meters). It has been awesome day dude. Juan just arrived from Casa de Peidra to keep us company here in base camp. Weather was quite hot and Juan took the ascent very easy to avoid exhaustion. Rest of the group has just relaxed and enjoyed mild headaches due to thin air. Our initial plan is to have two rest days before we will carry first loads to camp 1 (5000 meters). First cargo transportation will include some climbing gears, food, gas and other camping stuff. After visit to camp 1 we will come back and sleep in base camp. Trying to follow “climb high and sleep low” –principle. We are expecting quite slow paced being here in base for today. We’ve been mostly drinking and peeing all the time. (And not the normal Finnish way this time….) Today we received Aymaras group of climbers and one fellow Finn among them. We been also watching people took off from base camp to higher camps. Today between 5-6 pm. we will have our medical examination. Propably they will took our blood pressures, heart rates and o2-saturation. Local rule is that you need o2-saturation >80% to continue climbing and if it’s below 70% then you might need descent to lower camps. Our numbers has been between 80-90% so far. Expedition is well.