Rakkaahko lukijakuntamme,Aivan aluksi haluaisimme kiittää levy-yhtiötä. Tänään olemme enimmäkseen olleet perusleirissä. Päivän välppäysten tuloksena on ollut pakkausta, lajittelua ja oleilua. Huomenna, eli teidän tänään, on jalona tarkoituksenamme kantaa kasa tavaraa ykkösleiriin. Tai jonnekin sen välittömään läheisyyteen perustettavaan kamakätköön (ei sellaiseen kamakätköön). Edessä on siis 800 nousumetrin punnerrus. Ja kuten nokkelimmat arvaavatkin, käymme kohti ylämäkeä. Perdita ja Jose ovat käyneet tiedustelemassa reitin alkupätkän ja kertoneet meille muille osattomille, että heti alkuun on luvassa tanakkaa nousua. Oletamme koneiden käynnistyvän jo heti alkumatkasta.
Eilen kävimme lääkärin juttusilla. Saimme kaikki vapauttavan tuomion ja olemme näin ollen kelvollisia jatkamaan ylämäkeä kohti. Happisaturaatiot pyörivät kaikilla levossa 90% kieppeillä, joka on varsin kohtuullinen lukema näille korkeuksille. Voin silti myöntää, että nopeat pyrähdykset haukotuttavat henkeä ja pistävät rintaa. Olemmekin pyrkineet välttämään kaikki äkkinäisiä (pakko)liikkeitä oleilumme lomassa.
Eilen järjestimme (meneekö jo päivät sekaisin..) Perditalle pienimuotoisen syntymäpäiväonnittelutapahtuman. Lauloimme tietenkin Onnea-laulun ja lahjaksi annoimme suihkun vapaavalintaisena ajanhetkenä.
Suunnitelma on siis se, että huomenna kannamme ensimmäisen lastin (n.120kg ilman muuleja) ykkösleiriin (5000m) ja palaamme takaisin perusleiriin viettämään vielä yhden lepopäivän. Tuon huilauksen tapahduttua lähdemme ylöspäin ja jatkamme suunnitelman mukaan ykköseen huilaamaan, heitämme lastin (ei sellaisen lastin) kakkoseen (ei siihen kakkoseen), palaamme ykköseen huilaamaan ja kiipeämme sen jälkeen lopullisesti (ei niin lopullisesti) kakkoseen (ei siihen kakkoseen) ja yritämme sieltä huipulle heti kun kunto ja sää sen mahdollistavat. Emme vie tietoteknistä laitteistoa perusleiriä ylemmäs, mutta päivitämme blogia edelleen satelliittipuhelimen kautta tekstiviestein. Kuvia emme näin muodoin pysty (tai halua painon takia) perusleiriä ylempää välittämään. Sää täällä on pysynyt kohtuullisen vakaana ja lämpimänä, mikä on ehdottomasti huono merkki, sillä pilvetön taivas ja kylmät yöt takaisivat vakaampaa keliä huipulle. Olemme kuitenkin (tietenkin) liikkeellä sillä asenteella, että niin huonoa keliä ei edes ole, etteikö huipulle voisi yrittää. Vaikka sitten vaan metrin… Palaamme siis huomenna asiaan käytyämme ykkösessä ja nautittuamme pöytään tarjoillun aterian ähkimisen päätteeksi. Retkikunta haluaa lisäksi lähettää valtavan määrän terveisiä Michelille ja toivottaa samalla pikaista paranemista!
Retkikunnalla kaikki hyvin ja laitteistoista pauhaa Pearl Jam.
Perdita, Jose, Juan, Carlos, Lara ja Miquel
ps. Havaitsimme juuri kokkauksen yhteydessä, että Esa Pakarinen lienee Suomi-rapin virallinen esi-isä. Tarkastakaa vaikka ulos ”Valehtelijan valssi” by Reino Helismaa ja Esa Pakarinen…
Hola!
We have been relaxing in a base camp. Once again. Tomorrow will be hard day as we’ll climb to camp 1 with our gears (120kg). We will descent back to base camp after that and spend one more rest day before committing ourselves to the mountain for 6-7 days. Blog will be updated via satellite phone, so we are not going to carry our laptop, solar panels and stuff higher than basecamp.
We are all feeling quite strong and we passed the medical yesterday evening. Weather has been quite stable, but few clouds are gathering on the sky. Weather is also very warm and that is kind of a bad sign. Higher temperatures anticipate warm weather front which will make the overall weather pretty unpredictable. The colder, the better.
So, we are ready to go!
Expedition is going well and we are right now listening Pearl Jam’s debut
album.
***
Ps. Huomaathan myös blogiin takautuvasti lisätyn Yksinäisen taistelijan mietinnöt Jouluaattona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti