Finnish Expedition Aconcagua 2011-2012: Tunnelmia Repovedeltä

Syksyn ensimmäinen tapaaminen järjestettiin Repovedellä 16.-18.9. Mukana olivat retkikunnasta Pirjo, Jannu, Laura, Kossu ja allekirjoittanut eli Mikko sekä vierailevana tähtenä Jake. Alunperin tarkoituksena oli treenata seikkailuskaboihin ja kiipeillä varovasti, mutta kun porukka innostui lähtemään mukaan saatiin aikaan enemmän aktiviteettiä ja päästiin vaihtamaan kuulumisia.

Varsinaista Aconcagua ohjelmaa ei ollut suunniteltu vaan jätettiin virallinen asia syksyn päätapaamiseen eikä kyllä treenattukaan mitään reissuun liittyvää eli ei tämä mikään täsmäharjoitus ollut. Puhuttiin paljon niitä näitä, pohdittiin käytännön järjestelyjä ja ihmeteltiin varustevalintoja. Ja onhan peruskuntoilu nätissä maisemissa ja hyvässä seurassa parasta valmistautumista tulevaan koitokseen.

Repovesi on siitä mainio paikka, ettei tekeminen lopu ihan heti. Olhava tarjoaa Suomen parasta kiipeilyä, mutta kansallispuistossa riittää näkemistä normiretkeilijälle ja alue tarjoaa rankkaa treenimaastoa vaativalle kuntoilijalle. Pidempää vaeltamista ei mahdu tekemään, mutta paikan paras puoli onkin kompakti koko ja vaikkapa yhdellä juoksulenkillä näkee vaikka kuinka paljon erilaista maisemaa. Repaleiset vesistö ja suuret korkeuserot tekevät luonnosta kaunista ja dramaattista.

Olhava aamulla

Kossu, Jannu ja Laura retkeilemässä.
Kenelleköhän tässä nauretaan?

Meidän retki lähti Hillosensalmen asemalta, jossa kamat heitettiin kanootteihin. Näin saatiin heti kivasti retkifiilikset päälle. Hiljalleen meloen pääsee tunnissa Karhulahden nuotiopaikalle, josta käveltiin kilometrin verran Olhavan leiripaikalle. Tehtiin tämä reissu Pirjon kanssa perjantaina pimeässä ja oltiin kiipeilyleirin ensimmäiset asukkaat. Viikonlopun aikana paikalla ehti vierailla melkoinen joukko ihmisiä niin kiipeilijöitä, nuoria ganstoja kuin perusretkeilijöitä. Leiristä itse kukin pystyi kivasti tekemään mitä lystäsi ja itse eläminen on tehty helpoksi kun on kaivo, vessat sekä nuotiot. Ennen kaikkea paikka on kaunis. Leirielämän lisäksi ohjelmassa oli patikointia, juoksua, kiipeilyä, uintia, melontaa ja marjastusta. Suht monipuolinen setti yhdelle viikonlopulle.

Matka taittuu meloen

Spade on kotonaan kenttäolosuhteissa.

Kiipeily on tietysti Olhavalla se juttu. Meidän seurueesta seinällä kävi Pirjo, Laura, Jake ja minä. Ylisanoja on tässä turha alkaa kirjoittamaan kun kaikki alan ihmiset ovat varmaan ne jo kuulleet. Itse olin ensimmäistä kertaa paikalla ja meno oli sen mukaista. Sain kiivettyä laatalta yhden reitin (Salama 5+) lähes itkien ja jäi ihan pikkaisen hampaankoloon. On kuitenkin erittäin selvä juttu mitä kiipeilymestaa täytyy jatkossa suosia. On sellainen fiilis, että paikka voisi nostaa omaa tasoa aika kivasti kunhan siellä pääsee vauhtiin. Samaa tekemisen meininkiä ei oikein saa Rollareilla niitä samoja vitosia tunkatessa. Oli myös mukava huomata miten käytännöllistä kaikki oli: aamiaispöydästä pystyy lähtemään suoraan seinälle, kivi kuivuu todella nopeasti ja kun jengiä on aina paikalla ei missään vaiheessa pääse tylsyys yllättämään.

Olhavan laatta. Musta mimmi lepäilee Salaman kruxissa.

Joku pikkaisen paremmin luonon merkkejä lukeva ei välppäisi enää tässä vaiheessa.
Kallio pysyi koko viikonlopun ihmeellisen kuivana vaikka monessa muussa paikassa oli hyvinkin kosteaa.

Treenaamisesta puhuttaessa Repovesi tarjoaa hyvin monipuoliset mahdollisuudet. Vesistöt ovat sopivan rikkonaisia melomiseen. Polkuja ja teitä löytyy joka lähtöön perus hiekkateistä rullaavien kangaspolkujen kautta vaativiin teknisiin ja ennen kaikkea mäkisiin pätkiin. Näistä saa koottua useita hyviä lenkkejä. Seikkailuskaboja ajatellen runsaat vesistöt tarjovat hyvät mahdollisuudet coastaleringiin. Malliksi minun ja Jaken lauantain treeni: http://tinyurl.com/3galpcg. Jake heitti toisen setin sunnuntaina.

Laitetaan vielä muutama kuva.