Lumisina ja märkinä takaisin perusleirissä

Morjensta pöytään!

Aivan aluksi haluamme kiittää kaikkia teitä, jotka olette seuranneet touhuilujamme ja toilailujamme Aconcagualla 2011-2012. Lupaamme jatkaa ainakin jälkimäisiä vielä muutamien päivien ajan. Se mistä kaikesta raportoimme totuudenmukaisesti, jäänee hämärän peittoon. Jatkamme kuitenkin raportointia toistaiseksi. Edessähän on vielä parin päivää reipasta retkielämää ja paluumarssi.

Olemme olleet retkikunnan porukalla yläleireilemässä. Palasimme tänään kakkosleiristä takaisin perusleiriin, jossa huilaamme vielä huomisen päivän ja lähdemme sen jälkeen paluumarssille kohti Vacasia. Ja sitä kautta edelleen takaisin Mendozaan vähän tsillailemaan. Sää on tällä hetkellä varsin epämiellyttävä, sillä lunta tulee taivaan täydeltä. Ja lumi on todella märkää. Palasimme perusleiriin kolmessa osastossa ja olemme tällä hetkellä teltoissa kuivattelemassa kamoja ja itseämme.

Vuori osoittautui melko haastavaksi valloitettavaksi ja vain Carlos onnistui lopulta toppaamaan Aconcaguan tällä reissulla. Siirryttyämme kakkosleiriin lähdimme yrittämään ensin Polish Glacier Directia aamuyön tunteina. Kohtuullisen syvä ja pehmeä lumi söi kuitenkin jalkoja siihen malliin, että Bottleneckin kohdalla olimme kuluttaneet aikaa jo kuutisen tuntia. Miguel kirosi useaan otteeseen vajottuaan useaan otteeseen kainaloitaan (ja vaikka ne ovat vähän matalammalla kuin muilla, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lunta olisi ollut ihan riittävästi) myöten hankeen. Muutama muukin (esimerkiksi Perdita) saattoi päästellä epätoivoon liitettäviä voimasanoja. Ja Carlos, ja Juan, ja Lara ja Jose. Näin ollen oli selvää, ettei Directin kautta huipulle tulla pääsemään. Päätimmekin kääntyä takaisin juuri pullonkaulan kohdalla. Seuraavan yön aikana satoikin yllättäen lunta. On se vaan niin ihmeellistä, että KKahdellakin kiivetään pullonkaulaa aavistuksen rajummissa merkeissä ja olosuhteissa ja me täällä tuskastuimme jo 6500 metrissä. Mitä ihmettä? Emme kuitenkaan suostuneet lannistumaan, vaan lähdimme Polish Traversen kautta uuteen yritykseen seuraavana aamuna. Nousu sujui varsin mallikkaasti, mutta edellisen päivän ponnistuksen olivat verottaneet voimia siinä määrin, että ainoastaan Carlos onnistui toppaamaan. Miguel ja Jose jäivät 200 metriä huipusta. Pakittamispäätös oli kuitenkin ainoa oikea, sillä päästyämme takaisin leiriin alkoi jälleen armoton lumisade, jota jatkui läpi koko yön. Kakkosleirissä ei lisäksemme ollut ketään muita, paitsi kaksi amerikkalaista, jotka ottivat tosi nopeat pakit Directilta ja myös nopeat pakit Traverselta siinä vaiheessa kun lunta tuli vaakasuoraan ja white out oli hetkellinen tosiasia. Miguelin on kuitenkin pakko myöntää, että mielessä kävi topittaminen ja sen jälkeen tarvittaessa bivakki emergency-kamoilla. Oikeasti Miquel ei sitä kuitenkaan tosissani harkinnut. Vähän liian halpamaista.

Carlosin kommentit toppauksesta: ”Douppii shittii!” Lisäkaneettina mainittakoon, että Carlos ei noudattanut topokirjan aikamääreitä, vaan alitti ne muutamilla minuuteilla, vaikka vietti huipulla 40 minuuttia. Nyt olemme kaikki siis perusleirissä ja keittimet pöhisevät teltoissa. Lunta on luvattu ylävuorelle metrin verran seuraavien päivien aikana. Joten onnea vaan kaikille niille 20:lle, jotka tänään kohtasimme tullessamme alas kakkosleiristä. Mainittakoon, että kantajat tuovat tyypillisesti 20-25 kiloa tavaraa yhdellä vedolla alas yläleireistä. Carlos kantoi ykkösestä 42 kiloa ja Miguel 37 kiloa. Nyt kyllä vähän hävettää kun istun teltassa häkyttämässä tätä blogia ja pari muuta pystyttää itselleni telttaa lumisateessa. Osallistuin tosin tämän teltan, jossa siis nyt istun, pystyttämiseen… … ja nyt sekin teltta (jossa nukun) on pystyssä ja keitin on pöhisemässä keskellä lattiaa. Kaasua nimittäin on ja reilusti.

Kokonaisuudessaan reissu on ollut enemmän kuin loistava ja opettavainen. Emme odottaneet mitään helppoa reissua; eihän Everestilläkään perusturisti saa kiivetä 6400 metriä korkeammalle ilman lisähappea… Olisin kyllä mielelläni nähnyt miten Moron Simone tai joku vastaava olisi loikkinut kolmen metrin vuoristokaurisloikalla Polish Glacier Directia ylöspäin. On ne tekijämiehet ja –naiset vaan syystä ihan erikseen.Säästä huolimatta tunnelma on korkealla ja retkikunnalla vointi on varsin hyvä. Seuraavaksi seuraa ruokailua ja tavaroiden lisäkuivattelua. Huomenna pyrimme toimittamaan teille meidän kaikkien henkilökohtaiset kommentit retkikunnan edesottamuksista tähän mennessä.