Koska en päässyt mukaan Repoveden rientoihin, päätin lähteä jonnekin aivan muualle tasaamaan kokemuksia. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Seitsemisen urbaani kansallispuisto. Seitseminen on monellakin tapaa miellyttävä kohde etenkin pirkanmaalaisille, sillä puisto sijaitsee Pirkanmaalla. Ainakin minun mielestäni. Vain tunti Tampereelta, ja oletkin jo varsin mukavien puitteiden parissa. Mitään varsinaista erämaan tuntuahan Etelä-Suomen alueella on varsin vaikea saavuttaa, mutta Seitseminen on kuitenkin erinomainen intro vaellusharrastuksesta kiinnostuneille. Jota tässä osaltamme pyrimme tarjoamaan.Suunnitelmamme oli käyskennellä puistossa perjantaista sunnuntaihin ja ottaa samalla rennosti. Itselleni rennosti ottaminen on hivenen haasteellista, sillä jalat menevät koko sellaista vauhtia eteenpäin, että pää ei aina pysy mukana. Näin ollen osa maisemien kauneudesta saattaa jäädä vähemmälle huomiolle. Onhan toki tärkeää päästä perille.
Lähtömme myöhästyi perjantaina siinä määrin, että katsoimme parhaaksi hankkiutua suoraan Koverosta Haukilammelle. Olimme sopineet jo etukäteen etukomennuskunnan kanssa, että kohtaamme illaan suussa tuolla aikaisemmin mainitulla leireilyalueella. Muutaman kilometrin pimeässä tarpominen sujui luonnollisesti liukkaissa merkeissä, sillä pitkospuiden pinta oli tehokkaasti liukastettu erilaisilla luonnonmateriaaleilla. Iloisen tiedustelu- ja valmisteluosaston yllätimme istumassa tulilla keskusteluun antautuneena. Mieleni teki tehdä ylläkkö ja pakottaa moiset rivakkaan lähtöön. Maltoin kuitenkin mieleni ja liityimme, ylläkön sijaan, muiden seuraksi nuotiolle. Tunnelma oli mukava.
Järvi oli lähellä ja teltta pystytettiin luonnolisesti sen kupeeseen. Näin se alkoi. Haukilammelta löytyy siis kaikki tarpeellinen. Puuvaja, wc, kirves, saha, nuotiopaikkoja, vettä järvestä ja hyvä tunnelma retkeilijän itsensä toimesta. Lyhyempää jalkapatikkaa arvostavalle kerrottakoon, että lähin parkkipaikka löytyy parin kilometrin päästä.Lauantai valkeni edellistä päivää kirkkaampana ja myöhemmin saatoimmekin havaita sään muodostuvan kertakaikkiaan upeaksi. Metsän kuiskuttelut ja kivat maisemat siivittivät maltillista matkantaittoamme. Ihailimme valojen ja varjojen leikkiä kontrastirikkaassa maisemassa. Valitettavasti edellisinä päivinä puhaltanut voimatuuli oli puhaltanut suurimman osan erivärisistä puidenlehdistä pitkin maanpintoja. Näin ollen ruskaan pystyi tutustumaan parhaiten painamalla leuan rintaan ja tuijottamalla vähän kengänkärkien etupuolelle. Samalla kun liukasteli pitkospuilla. Niillä, jotka aikaisemmin liukkaiksi mainitsin.
Taivalsimme erilaisten alueiden halki, kuten Sormusten Herran Tarinassa konsanaan. Tavoitteemme sijaitsi Liesijärven telttailu- ja hengailualueella. Määränpäähän saapuminen oli ajoitettu aikaan ennen pimeää. Matkalla kuulimme paljon erilaisia, ihmisen aiheuttamia, ääniä ja olimme huolisamme siitä, että joutuisimmme metsäkokemuksellamme kanssakäymään sosiaalisesti muiden (vieraiden) ihmisten kanssa. Liesijärven upea leiripaikka oli ensisilmäyksen perusteella miehitetty ja naisitettu varsin tehokkaasti. Ajatustakin nopeampi teltanpystytykseni johti teltan pakkaamiseen tiedustelijavalion tullessa kuiskaamaan salaisuuden. Muutaman sadan metrin päässä ei ole ketään, paitsi nuotiopaikka ja hyviä paikkoja teltoille. Sinne.
Askartelimme puita, pystyttelimme majoitteet ja rakentelimme nuotionpohjat sellaiseen malliin, että oksa pois. Tai siis Eetu rakensi nuotion. Sytytystapahtuma on todisteeksi videoitu. Jälleen kerran vieressä sijaitseva järvi loi sen verran kivan viiliksen, että päätimme käydä pikaisesti kastautumassa sen hyytävässä syleilyssä. Ilta kului jälleen kivasti nuotiolla istuskellessa ja sitä kohennellessa. Taivas oli kirkas ja illankajo kaunis. Pimeyden halkoi kuu ja lukuisat taivaalta pongatut tähdenlennot. Yöpuuhun painuttaessa lämpötila alkoi painua uhkaavasti miinukselle. Onnistuin kaikki erähenkilötaitoni käyttäen selviytymään kevyessä teltassa kesämakuupussilla hengissä..
Aamulla olin jo menossa. Kun yllättäen joku (Eetu) vielä kytki nuotion tuleen. Viivähdimme siis vielä tovin noissa kauniissa maisemissa ja katselimme tulta. Se on kuulemma usein tapana erilaisilla eräjormailureissuilla. Aika oli kuitenkin tullut luoksemme ja näin ollen aloitimme 7 kilometrin pikataipaleen autolle. Luonnollisesti laitoimme etukomennuskuntaan nopeimmat jalat ja jälkikomennuskuntaan hitaammat jalat. Aamupäiväinen liikehtiminen oli erinomaista, sillä ympärillä saattoi nähdä syksyn ensi merkkien (kuuraa ja huurretta ja mitä näitä nyt on) maan pinnalla ja kasvien peitteenä myös.Parin yön retkemme päätimme kesäiselle mökille järjestettyyn saunailtapäivään saunoineen ja hyvine ruokineen. Ähky oli hetken aikaa kovahko.
Vaikka reissussa oli nimenomaisesti kysymys antisuorittamisesta, niin olipahan kuitenkin mukavaa. Säät suosivat ja maisemat näyttäytyivät kauniina vaeltajan ympärillä. Saimme myös kulkea, eteläinen sijainti huomioiden, varsin rauhassa. Leiripaikkoja on huollettu hyvin ja niiltä löytyi kaikki tarvittava. Ja enemmänkin. Ja paljonkin enemmän. Nimittäin hyvä tunnelma ja rento meininki. Näin tällä kertaa.
Kiitokset vielä Sannille, Eetulle, Jennille, Mikolle ja Heidille. Niin ja Tottille ja Viiville. Näistä jälkimmäinen osoittautui varsinaiseksi eräkoirattareksi.
http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/seitseminen/Sivut/Default.aspx
