Syksyn ensimmäinen tapaaminen järjestettiin Repovedellä 16.-18.9. Mukana olivat retkikunnasta Pirjo, Jannu, Laura, Kossu ja allekirjoittanut eli Mikko sekä vierailevana tähtenä Jake. Alunperin tarkoituksena oli treenata seikkailuskaboihin ja kiipeillä varovasti, mutta kun porukka innostui lähtemään mukaan saatiin aikaan enemmän aktiviteettiä ja päästiin vaihtamaan kuulumisia.
Varsinaista Aconcagua ohjelmaa ei ollut suunniteltu vaan jätettiin virallinen asia syksyn päätapaamiseen eikä kyllä treenattukaan mitään reissuun liittyvää eli ei tämä mikään täsmäharjoitus ollut. Puhuttiin paljon niitä näitä, pohdittiin käytännön järjestelyjä ja ihmeteltiin varustevalintoja. Ja onhan peruskuntoilu nätissä maisemissa ja hyvässä seurassa parasta valmistautumista tulevaan koitokseen.
Repovesi on siitä mainio paikka, ettei tekeminen lopu ihan heti. Olhava tarjoaa Suomen parasta kiipeilyä, mutta kansallispuistossa riittää näkemistä normiretkeilijälle ja alue tarjoaa rankkaa treenimaastoa vaativalle kuntoilijalle. Pidempää vaeltamista ei mahdu tekemään, mutta paikan paras puoli onkin kompakti koko ja vaikkapa yhdellä juoksulenkillä näkee vaikka kuinka paljon erilaista maisemaa. Repaleiset vesistö ja suuret korkeuserot tekevät luonnosta kaunista ja dramaattista.
Olhava aamulla
Kossu, Jannu ja Laura retkeilemässä.
Kenelleköhän tässä nauretaan?
Meidän retki lähti Hillosensalmen asemalta, jossa kamat heitettiin kanootteihin. Näin saatiin heti kivasti retkifiilikset päälle. Hiljalleen meloen pääsee tunnissa Karhulahden nuotiopaikalle, josta käveltiin kilometrin verran Olhavan leiripaikalle. Tehtiin tämä reissu Pirjon kanssa perjantaina pimeässä ja oltiin kiipeilyleirin ensimmäiset asukkaat. Viikonlopun aikana paikalla ehti vierailla melkoinen joukko ihmisiä niin kiipeilijöitä, nuoria ganstoja kuin perusretkeilijöitä. Leiristä itse kukin pystyi kivasti tekemään mitä lystäsi ja itse eläminen on tehty helpoksi kun on kaivo, vessat sekä nuotiot. Ennen kaikkea paikka on kaunis. Leirielämän lisäksi ohjelmassa oli patikointia, juoksua, kiipeilyä, uintia, melontaa ja marjastusta. Suht monipuolinen setti yhdelle viikonlopulle.
Matka taittuu meloen
Spade on kotonaan kenttäolosuhteissa.
Kiipeily on tietysti Olhavalla se juttu. Meidän seurueesta seinällä kävi Pirjo, Laura, Jake ja minä. Ylisanoja on tässä turha alkaa kirjoittamaan kun kaikki alan ihmiset ovat varmaan ne jo kuulleet. Itse olin ensimmäistä kertaa paikalla ja meno oli sen mukaista. Sain kiivettyä laatalta yhden reitin (Salama 5+) lähes itkien ja jäi ihan pikkaisen hampaankoloon. On kuitenkin erittäin selvä juttu mitä kiipeilymestaa täytyy jatkossa suosia. On sellainen fiilis, että paikka voisi nostaa omaa tasoa aika kivasti kunhan siellä pääsee vauhtiin. Samaa tekemisen meininkiä ei oikein saa Rollareilla niitä samoja vitosia tunkatessa. Oli myös mukava huomata miten käytännöllistä kaikki oli: aamiaispöydästä pystyy lähtemään suoraan seinälle, kivi kuivuu todella nopeasti ja kun jengiä on aina paikalla ei missään vaiheessa pääse tylsyys yllättämään.
Olhavan laatta. Musta mimmi lepäilee Salaman kruxissa.
Joku pikkaisen paremmin luonon merkkejä lukeva ei välppäisi enää tässä vaiheessa.
Kallio pysyi koko viikonlopun ihmeellisen kuivana vaikka monessa muussa paikassa oli hyvinkin kosteaa.
Treenaamisesta puhuttaessa Repovesi tarjoaa hyvin monipuoliset mahdollisuudet. Vesistöt ovat sopivan rikkonaisia melomiseen. Polkuja ja teitä löytyy joka lähtöön perus hiekkateistä rullaavien kangaspolkujen kautta vaativiin teknisiin ja ennen kaikkea mäkisiin pätkiin. Näistä saa koottua useita hyviä lenkkejä. Seikkailuskaboja ajatellen runsaat vesistöt tarjovat hyvät mahdollisuudet coastaleringiin. Malliksi minun ja Jaken lauantain treeni: http://tinyurl.com/3galpcg. Jake heitti toisen setin sunnuntaina.
Laitetaan vielä muutama kuva.
Laura ihmettelee valoilmiötä.
Kossu retkeilee amerikan maalliin.
Ilme kertoo kaverin tajuavan itsekin miten äskeinen suoritus meni.
Aloitetaanpa blogin päivittäminen perusteista ja lyödään vähän perustietoa Aconcaguasta tarjolle. Aloitussepostukset on koottu aikaisemmasta sähköpostikirjeenvaihdosta. Luonnollisesti tässä vaiheessa vuotta ja aika-akselia ei retkikunnalla ole käytössä omaa valokuvamateriaalia vuoresta, joten blogissa käytetyt kuvat on lainattu erilaisista nettilähteistä.
Retkikuntamme tarkoitus on nousta vuoren huipulle kahtena tai kolmena köysistönä puolalaisen jäätikön kautta. Lähtökohtaisena tavoitteena on käyttää jäätikön ylittävää Polish Direct -reittiä. Kyseinen reitti näkyy alla olevassa kuvassa.
Aconcagua on Pohjois- ja Etelä-Amerikan ja eteläisen pallonpuoliskon korkein vuori (6 962 m) ja korkein huippu Aasian ulkopuolella. Se sijaitsee Andien vuoristossa Mendozan maakunnassa Argentiinassa aivan Chilen rajan tuntumassa. Sen ympärillä on monia muita yli 5 000 metrin korkuisia vuoria. Vuoren nimi on peräisin ketsuan kielisestä ilmauksesta ”Ackon Cahuak”, joka tarkoittaa ”kivistä vartiopaikkaa”.
Acongacua on syntynyt Nazca- ja Etelä-Amerikan laattojen törmäyksestä aiheutuneissa mannerliikunnoissa. Vuori ei ole vulkaanisesti aktiivinen, vaikka sen lähistöllä on toimivia tulivuoria. Vuoressa on jälkiä erilaisista geologisista aikakausista. Vuorella on jäätiköitä, joka vaikuttaa maisemaan paljon. Lisäksi siellä on jokia ja järviä.
Ilmanpaine, ilmankosteus ja lämpötila tietenkin pienenevät ylöspäin mentäessä. Tosin alempanakaan lämpötila ylittää harvoin nollaa, ylhäällä pakkasasteita on usein 20 tai enemmän. Tyyneltämereltä tulee kosteita tuulia. Ne ovat myös pääsyy vuorella esiintyviin tuuli- ja lumimyrskyihin.
Kiipeilylisenssi pitää hankkia Mendozasta, ja se pitää tehdä henkilökohtaisesti. Lisenssi on voimassa 20 päivää siitä hetkestä, kun puistoon on astuttu. Lisessin hinta on 1500 Argentiinan Pesoa (1 ARS = 0.1917 Eur) high seasonin aikaan (15 joulukuuta - 31 tammikuuta), eli nykykursseilla alle 290€. Mikäli aika ylittyy, joutuu todennäköisesti maksamaan tuplan. Aconcaguan webbisivuilta lötyy lomake, jolla lisenssiä haetaan. Maksu suoritetaan pankkiin ja kuittia vastaan saa lisenssin. Hommaan menee 1-2 tuntia.
Logistiikka
Vuorelle siirtymiseen tarvitaan muuleja, joiden lukumäärä riippuu matkalaisten määrästä. Yksi muuli kantaa 2*30 nyssäkät. Kuljetukset paluuta varten pitää koettaa sopia niin, ettäi tarvitsisi maksaa edestakaisesta matkasta. Sama pätee toki menoon. Vuorelta pitää tuoda alas kaikki sinne viemänsä tavara ja tuotettu materia. Tämä tarkoittaa myös ulosteiden raahamista takaisin alas kiipeilyn päätteeksi. Laiminlyönnistä palkitaan kohtuullisen merkittävällä sakolla.
Kommunikointi
"There is a parkrangers radio frecuency continuous listening in 142.8 MHz FM.Therefore, any visitor who has a FM handie transceiver, can communicate with the parkrangers and also consult the medical staff installed at the base camps."
Olosuhteet
Ilmanpaine huipulla 40% merenpinnasta. Yli 5km korkeudessa lämpötila saattaa ajoittain laskea -20C asteeseen ja huipulla on mitattu yli 30 asteen pakkasia - tuulivaikutuksineen lukemat ovat vielä kovemmat.
Toisinaan huipulla voi olla hyvinkin lämmintä. Sienimuotoiset pilvet ennakoivat rajua myrskyä, ja silloin ylävuori on syytä tyhjentää.
"Ascending the deep pass of river Vacas and Relinchos where you will find lots of water courses with enough firewood you arrive at the base camp "Plaza Argentina", "Plaza de Mulas Superior" (4.100 mts.). From the base camp you ascend in direction West-North-West by serius slopes of up to 4.700 mts. once you passed the big outcrop rock you can set up camp 1. Then you. go on in the same direction and will come to Portezuelo Ameghino (5.300 mts.). You go on South West direction, ascending by the North of Westcrest until you arrive at 5.800 mts. Approximately this is the beginning of the Polish Glacier and there you may set up camp 3. Once on the glacier you do not leave it until you arrive at 6.500 mts. Very close to the side of the edge and in a place protected by the rocks, you find camp 4, named "Piedra Bandera". To attack the summit it is convenient to camp at 6.700 mts. The distance. from Punta de Vacas to the base camp is approximately 60 kms. Since access is fairly easy many expeditions get to the base of the Polish Glacier either through the Northwest route or the Normal route, departing from the refuges installed at 6.000 mts."
Lisätään tähän loppuun vielä ihan hyvä video Polish Direct Routesta.
