Täällä sitä vaan paukutellaan rajapyykkejä

Tänään kävimme viiden hengen osastolla stokkaamassa ykkösleirin hieman yli sadan kilon tavaramäärällä. Ja kuten kaikki muistavat, ykkösleiri on yli 5000 metrin korkeudessa. Hilpaisimme liikkeelle 0845 ja ensimmäinen oli perillä vähän ennen kahtatoista. Opaskirjan arvio noususta oli 6-8 tuntia, mutta kaikki retkikuntamme jäsenet (paitsi Carlos, jolla ei mennyt minuuttiakaan) nousivat perusleiristä ykköseen neljässä tunnissa. Ykkösleirissä palvelut ovat vähissä ja tuuli kovassa. Miguel otti ennen muiden saapumista untuvatamineissaan makoisat nokoset rakentamassaan hädättömässä majoitteessa puolipilvisen taivaan alla. Piilotimme varmuuden kaikki tavaramme näkyvään paikkaan, jotta mahdollinen varkaus havaitaan mahdollisimman helposti. Kaksi valtavan kokoista sinistä säkkiä täyttyivät äärtään myöden. Lukitsimme säkit varmuuden vuoksi. Liitämme tähän mukaan ykkösleirissä käyneet porukan lähtökuvan (alla) ja siihen liittyy arvoitus. Kuka puuttuu kuvasta? Ja jos tämä on liian helppo, niin toinen kysymys. Missä kuvasta puuttuva henkilö on?

Loppupäivän olemme rentoutuneet ja menemme 1900 aikaan syömään päivällisen
katetusta pöydästä. Huomenna huilaamme koko päivän ja suunnittelemme
edelleen lähtevämme ylempiin leireihin ylihuomenna. Ylämäkeen kävelyä on
siis luvassa jatkossakin.
Tapasimme muuten tänään palatessamme ykkösestä erään paikallisen oppaan,
joka oli joutunut kääntymään alaspäin ylettömän ylenantamisen johdosta.
Juttelimme hänen kanssaan muutaman tovin ja saimme tietoomme, että Polish
Direct olisi sittenkin melko hyvässä kunnossa. Eikä sitä ole vielä tällä
kaudella kiivetty kertaakaan. Korviimme kantautuvan huhun mukaan joku
ruotsalainen porukka on suuntaamassa samalle reitille ja ovat ilmeisesti
pari päivää aikatauluissa edellä. Yritämme tietenkin kiristää tahtia jos
vaan suinkin mahdollista.
Näin siis täällä tänään.

Retkikunnalla kaikki hyvin.
Carlos, Perdita, Lara, Juan, Jose ja Miquel

After rest days in the base camp (BC) it was time for the first visit to
Camp 1 in 5000 meters. The plan was to carry up half of the equipment
needed in the upper camps and for summiting. This means approximately 20kg
weight in each backpack. The weight takes its toll on the climbers when
the daily ascend is about a kilometer. Aconcagua guide book mentions
ascend time from BC to Camp 1 to be 6-8hrs, so our 4 hours was ok.
The flu wave has hit hard on our expedition and again one member had to
stay in the base camp resting. Another one has problems with sinuses and
that causes terrible headache when ascending since the pressure does not
equalize. The blessed doctor in the BC gave some interesting pills that
should cure the sinus problem and boost travelling upwards.
In Camp 1 we got the first snowflakes and the wind increased a bit. The
weather was rather cloudy today up there, but the forecast says that it
should get better in few days. This suits us perfectly since the first
summit attempt is planned to take place on the 3rd of January.
When we descended back to the BC, we had an ordered meal at Aymara´s (one
of the climbing tour companies operating in the BC) kitchen tent. It´s
provides us with nice variance between pasta Bolognese and pasta chicken
meals.
Tomorrow will be again a rest day in BC and the next day we will move with
rest of the essential equipment to Camp 1. The laptop will remain in the
BC so there will probably be a gap concerning updating the blog. Keep the
thumbs up and wish us luck concerning the weather. We will tell more later
about how we succeeded on the summit ridge.

Everything ok and the expedition keeps on rockin´